Vasemman puoleinen korko aloitti tänään niin sanotun mykkäkoulun, sillä se sai tarpeekseen paskamyrskyistä joita matkallaan kohtasi. Ajatus peiton alle jäämisestä tuntui paremmalta kuin mikään muu asia pitkiin aikoihin. Se ei jaksanut tunkea naamaansa mitään meikkiä, sillä karu totuus oli kohdannut jo pitkin kasvoja. Miksi turhaan peittää itsensä maskiin, jonka kuka tahansa ulkopuolinen voisi vetää pois aukomalla päätänsä? Oikean puoleinen taas oli tyytyväinen elämänsä. Tuota harmaata saapikasta ei kiinnostanut mitä muut hänestä ajattelivat, sillä tämä teki ja näki päätökset aina itselleen parhaiksi. Onnellinen aamulla, riemukas päivällä sekä hiukan molempia iltaan mennessä. Vasen itki iltaisin ikäväänsä toista paria kohtaan nukahtaen yksin omien murheiden (nenäliinojen) sekaan. Oikea taas hymyili viimeiseen asti. Kysymys kuuluukin muuttaisiko se maailmaa jos asiat kääntyisivät päälaelleen? Yhtenä aamuna herätessä vasen uskaltaisi hymyillä sekä suunnitella tulevaa uudessa va