Korkojen Kapina

290:nes Korkkaripari Onkohan normaalia juosta munan perässä vielä näin "vanhempanakin" naisena... Mielessä millainen tällä kertaa ja minne se on piilotettu? Onko sen maku yhtä suussa sulava kuin edellisetkin klassikot? Iso vai pieni.  Saako sieltä millaisen yllätyksen tällä kertaa? Kysymys kuuluukin, millaisen suklaamunan sinä ostit tänä Pääsiäisenä kaupasta? Mistä löysit sen? Oliko se piilotettu hyvin ja sen etsimisessä meni kauemmin kuin arvasitkaan? P.s  Tämä blogissa oleva tarina on faktaa ja fiktiota. Lupaathan käyttää mielikuvitusta, huumorintajua sekä kykyä suodattaa tarinan yksityiskohdat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? Älä myöskään ota kaikkea liian kirjaimellisesti, sillä tämähän on vain yksi tarina muiden joukossa. K I I T O S ! Korko joka on pukeutunut kauniin värikkääseen kukkakuvioon istahtaa alas lasissaan kirsikan makuista juomaa. Hän palaa hetkeksi lapsuusmuistojen pariin ja siihen kuinka erilainen tämä juhlapyhä joskus olikaan

°Olla lähellä.   Pysy kaukana.   Pysy ja ole etäisyydellä,   jolloin voin tarpeen tullen   kiskoa sinut yöksi viereeni. ° Korko huokaisee syvään. Minun tekisi mieli sanoa ja syyttää alkanutta kevättä. Tämän kaiken täytyi yksinkertaisesti johtua siitä.  R A K A S T U N U T K O ? ! ? Ei kai sitä nyt enää nykyisin normaali ihminen tekisi? Toisaalta jos jätän tuon oikealta puolelta vasempaan päin luetun kolmannen sanan kirjoittamatta niin... Jäin miettimään, että miksi yhden lauseen sanominen voi tuntua niin vaikealta? Hengitän sisään ja ulos.  Mietin mielessäni niitä aikoja, jolloin sain viettää aikaa kanssasi. Silloin kuin muulla maailmalla ei ollut väliä. Ei väliä mitä ympärillä tapahtuu. Ei väliä mihin menen ja mitä teen kunhan teen sen kanssasi. Korosta tuntui, että hän olisi vetänyt kasan jotakin kiellettyä. Mutta se kaikki kielletty olisi ollutkin vain ja ainoastaan R A K K A U T TA . Kysymys kuulukin, voiko rakkautta ottaa yliannostuksen? Kahvi. T