Rakkaat blogini lukijat, Mihin ihmeeseen aika on taas kulunut kuin huomaamatta? Ihan äskettäinhän vasta vietimme suloista suvea ja minä kuljeskelin ympäri kotikaupungin katuja kesäkretongissa ja asfalttia vasten kopisevissa korkkareissa. Nyt kun olen vaihtanut olosuhteiden pakosta korkeat korkkarit mataliin maihareihin juostessani puolijuoksua pitkin poikin aamutuimaan liukkaalla maantiellä alan ymmärtämään yskän miksi oman turvallisuuteni vuoksi se on tärkeää. ÄLÄKÄ nyt luule siellä ruudun toisella puolella, että tämä KorkkariNaikkonen olisi heittänyt korot lopullisesti nurkkaan. Päinvastoin hetkellinen tauko lonkan ottaessa hieman damagea viime korkkareissa kopisuttelun jälkiseurauksena pisti se minut niin sanotulle tauolle. Loppu syksy ja sen äkillinen pimeys on vienyt suoraan sanottuna hitokseen voimia ainakin minulta. Kulunut vuosi on ollut tapahtumarikkain ja omakohtaisesti opettavaisin pitkiin aikoihin. Olen jollain tasolla opetellut ajattelemaan, että kaiken muun lisäksi om