Korkojen Kapina

Puoli vuotta sitten olisin lähtenyt. Mutta onneksi jokin sai minut jäämään tähän kylänpahaseen.  Ja se jokin on yksi tärkeimmistä elämäni tarinassa. Miten fiilareissa tämä Korko voikaan olla kun on lähellä sellaisia, jotka eivät katoa... Muukalainen polttaa tupakkaansa ja kuuntelee avautumistani jälleen kerran niin kuin joka päivä joka viikko. Naurahtaa, mörähtää. Joskus on hiljaa sanomatta mitään.  Ja juuri silloin kuin tunnen olevani pulassa itseni ja ongelmieni kanssa tuo mies katsoo minuun ja rauhoitun. Kysymys kuuluukin miten tuon ukon sanat, teot sekä joskus pelkkä vilkaisu saa minunlaiseni energiapiikin rauhoittumaan ja vetämään henkeä? Tämä kesä on ollut erilainen.  Haettuani yliopistoon puoli vuotta sitten olisin mielelläni lähtenyt karkuun pois ja aloittamaan elämäni puhtaalta pöydältä.  Mutta...  Sitten tapahtui jotakin. Jotakin pientä ja hyvin yksinkertaista asiaa. Suurta ja tärkeää, jotka saivat minut kuin mieleni rauhoittumaan.  Miksi lähtisin?! M

- Mitä sä haluat musta? huudan kamalassa vesisateessa.  Muukalainen ei sano mitään vaan polttaa punaista röökiänsä loppuun. Savun hälvetessä erotan miehen kasvot.  Silmäparin joka tuijottaa minua kaikessa hiljaisuudessa.  Pimeältä Maantieltä tuleva usva oli sekaantunut yhtälailla meihin kuin tähän ympärillä pyörivään harmaaseen ilmapiiriin. Tatuoitu renttu, mies vaarallisella ja isolla sydämellä seurasi tekemisiäni sivusilmällä.   P. S Pimeän Maantien  Pahoja Askelia tarinoiden  kaikki aiemmat  osat löydät Korkojen Kapinan Blogista!               ° Tuo mies on kasa tupakan tumppeja.                  Rakkautta ilman ääriviivoja.                  Sanoja ilman tekoja.                 Tekoja ilman järkeä.                 Hän on Muukalainen,                 joka ei koskaan lähtenyt karkuun. °                                                  Omistettu elämäni Muukalaiselle Hubbikselle.

On varhainen aamu. Kello on vähän yli kuuden, lähenee nopealla tahdilla puoli seitsemää. Aurinko on alkanut lämmittämään kalpeaa ihoani ja näyttäytyy valonsäteinä, mutta vain hetkisen. Kaikki alkaa kahvista. Tuoreesta kahvista, joka tuoksuu intohimoisen hyvältä. Kahvi, jossa on ripaus syntiä. Vaarallisia ja koukuttavia himoja. Päätän valita vaarallisen tien ja seurata sen kivistä polkua viimeiseen askeleeseen asti jonka koroilla tässä kirjoitetussa tarinassani eteeni otan. Maanantaista lauantaihin. Istumme Muukalaisen kanssa kuin kahden koko maailmassa. Välillämme on ainoastaan tuore kahvi, tupakan tuoksu sekä hiljaisuus. Istumme usein hiljaa sanomatta sanaakaan toisillemme. Joskus puhumme liikaa, joskus jopa tuo mies pyytää minua pitämään turpani kiinni. Oudointa on, että se kiihottaa tätä korkoa. Muutama kuppi kaadetaan kurkusta alas, ja silloin tiedän olevani hereillä. Vaarallisia ja Koukuttavia Himoja Minä ja mielikuvitukseni. Helvetin paha yhdistelmä, jos se saa vallan