Vasemman puoleinen korko aloitti tänään niin sanotun mykkäkoulun, sillä se sai tarpeekseen paskamyrskyistä joita matkallaan kohtasi. Ajatus peiton alle jäämisestä tuntui paremmalta kuin mikään muu asia pitkiin aikoihin. Se ei jaksanut tunkea naamaansa mitään meikkiä, sillä karu totuus oli kohdannut jo pitkin kasvoja. Miksi turhaan peittää itsensä maskiin, jonka kuka tahansa ulkopuolinen voisi vetää pois aukomalla päätänsä?
Oikean puoleinen taas oli tyytyväinen elämänsä. Tuota harmaata saapikasta ei kiinnostanut mitä muut hänestä ajattelivat, sillä tämä teki ja näki päätökset aina itselleen parhaiksi. Onnellinen aamulla, riemukas päivällä sekä hiukan molempia iltaan mennessä.
Vasen itki iltaisin ikäväänsä toista paria kohtaan nukahtaen yksin omien murheiden (nenäliinojen) sekaan.
Oikea taas hymyili viimeiseen asti.
Kysymys kuuluukin muuttaisiko se maailmaa jos asiat kääntyisivät päälaelleen?
Yhtenä aamuna herätessä vasen uskaltaisi hymyillä sekä suunnitella tulevaa uudessa valossa. Mitä jos oikean hymy kirjaimellisesti hyytyisi ja tämä kävisi kaikki surun asteet lävitse. Kumman polun päässä loistaisi se valo? Kysymys kuuluukin, voiko sammuneen sytyttää uudestaan?
Tuntematon myöntää rakastuvansa tuntemattomaan. Hänen sydämensä särkyi yhdestä isosta kolauksesta. Heidän välillään hehkuu ainoastaan tyhjiä huutoja pimeään sekä liikaa valvottuja öitä.
Mitäpä jos jokin päivä se rakastunut osapuoli onkin pääsyt tarinassaan eteenpäin? Mitäpä jos se toinen osapuoli tajusi liian myöhään miten paljon tuosta rääväsuusta välitti? Antaako tuntematon tuntemattomalle uuden mahdollisuuden rakastaa?
Kirjoitettiin paperille aakkoset A:sta Ö:hön, kumpikin ansaitsivat sovitun tauon...
Vasen ja Oikea kävelivät toisiaan vastaan, mutta kumpikaan ei lausunut ääneen sanaakaan.
He tiesivät miten onni heitä kohteli mutta avainta lukkoon ei löytänyt edes tohtori.
Toinen siellä , toinen täällä sydän edelleen jäässä.
Milloin he tarttuisivat toisistaan kiinni ollakseen ehjä pari?
Toisin sanoen, milloin tuntematon herättäisi tunnetun henkiin?
Mikä päivä saapikkaat ottaisivat yhteisiä askelia selättäen harmauden?!?
Oikean puoleinen taas oli tyytyväinen elämänsä. Tuota harmaata saapikasta ei kiinnostanut mitä muut hänestä ajattelivat, sillä tämä teki ja näki päätökset aina itselleen parhaiksi. Onnellinen aamulla, riemukas päivällä sekä hiukan molempia iltaan mennessä.
Vasen itki iltaisin ikäväänsä toista paria kohtaan nukahtaen yksin omien murheiden (nenäliinojen) sekaan.
Oikea taas hymyili viimeiseen asti.
Kysymys kuuluukin muuttaisiko se maailmaa jos asiat kääntyisivät päälaelleen?
Yhtenä aamuna herätessä vasen uskaltaisi hymyillä sekä suunnitella tulevaa uudessa valossa. Mitä jos oikean hymy kirjaimellisesti hyytyisi ja tämä kävisi kaikki surun asteet lävitse. Kumman polun päässä loistaisi se valo? Kysymys kuuluukin, voiko sammuneen sytyttää uudestaan?
Tuntematon myöntää rakastuvansa tuntemattomaan. Hänen sydämensä särkyi yhdestä isosta kolauksesta. Heidän välillään hehkuu ainoastaan tyhjiä huutoja pimeään sekä liikaa valvottuja öitä.
Mitäpä jos jokin päivä se rakastunut osapuoli onkin pääsyt tarinassaan eteenpäin? Mitäpä jos se toinen osapuoli tajusi liian myöhään miten paljon tuosta rääväsuusta välitti? Antaako tuntematon tuntemattomalle uuden mahdollisuuden rakastaa?
Kirjoitettiin paperille aakkoset A:sta Ö:hön, kumpikin ansaitsivat sovitun tauon...
Vasen ja Oikea kävelivät toisiaan vastaan, mutta kumpikaan ei lausunut ääneen sanaakaan.
He tiesivät miten onni heitä kohteli mutta avainta lukkoon ei löytänyt edes tohtori.
Toinen siellä , toinen täällä sydän edelleen jäässä.
Milloin he tarttuisivat toisistaan kiinni ollakseen ehjä pari?
Toisin sanoen, milloin tuntematon herättäisi tunnetun henkiin?
Mikä päivä saapikkaat ottaisivat yhteisiä askelia selättäen harmauden?!?
Kommentit
Lähetä kommentti