Korkojen Kapina

Osa seiska Auringon laskiessa ymmärsin miksi olit poissa. Sinun oli aika lähteä, jotta olisit aamulla perillä. Niin kuvailit  tapaa jos aika kuljettaisi meidät erilleen. Seison mökkini terassilla kulkijana. Seison keskellä metsää, lentäen perhosena ympäriinsä. Seison tiellä, jonka päässä sinä olet. Toisin sanoen en ollut nähnyt sinua äkillisen lähtöni jälkeen. Auringon noustessa pakkasin laukkuni. Pakkasin sen enkä aikonut koskaan enää palata. Tiedän, pikkumaista. Toisin sanoen sinä olit sanaton nähdessäsi minut kuukauden jälkeen samassa paikassa missä aurinko ja ukkonen kohtasivat. Taistelivat. Keskustelivat Toisin sanoen he lähtivät eri suuntiin. Sinä seisoit sikari suussa viidensadan metrin päässä meistä muista. Et tullut, sillä pelkäsit minun muuttuvan todeksi. Sinä vain katsoit silmiini, kerroit minulle kaiken yhdellä katseella. Istun hiljaisuuden retriitissäni miettien miksi, oi rakkaani miksi? Niin kauan kuin kynttilän liekki palaa meillä on mahdol

Osa kuus. Rauhallista. Kaikki ovat pysähtyneet paikoilleen . Ainoastaan kulkija kuulee hengityksensä. Jos tarttuisit minua kädestä, vetäisitkö syleilyysi tanssittaaksesi minua? Pyörisimmekö pellolla auringonkukkien ympäröimänä? Makaisimmeko ruohonjuuritasolla nauttien siitä mitä meillä jo on, toisemme? Kulkija istahtaa kivilohkareen päälle. Minä sekä kevät katselimme toisiamme, odottaen lämpenemistä. Ottaen hörpyn termosmukista tunnen kehoni kuumenevan, kumpaa syytän; Sinua vai kahvia? Taivas. Kulkija kääntää katseensa kohti taivasta. Hänen lävitsensä puhaltaa tuuli, joka heilauttaa hiukset ympäriinsä. Mielikuvituksissani astelisin stadilaisena kymmenen sentin beigeissä koroissa sammalmättään päällä. Unissa astelisin paljain jaloin. Taivas. Käännän katseeni kohti taivasta. Riippakoivu valmisteli itseään alkavaan kesään. Entä minä? Toinen kesä, jonka kulkisimme ilman toisiamme. Missä sinä olit? Mihin kartalla kulkisit? Mielikuvituksissani kulkisin ymp