Korkojen Kapina

 31. heinäkuuta ensipainos tipahti postiluukusta. SE OLI vihdoin täällä tai ainakin meikämandoliinin käsissä nimittäin 7 Syntistä Aamua, seksitrilogian toinen osa.  Kirjan toisessa osassa meno muuttuu vielä enemmän syntiseksi ja vaaralliseksi kun kirjan päähenkilö Marlena joutuu kohtaamaan menneisyytensä haamuja jälleen kerran. Mitä Gunnarinnassa tapahtuu? Kuka loppujen lopuksi rakastuu ja kehen?  Kysymys kuuluukin? Kuka nyt ei rikkoisi välillä rajoja?! Himot ja halut?! Onko kielletty rakkaus vaarallista? Kuumat kesäyöt Hangon Gunnarinrannassa vievät lukijan intohimoisten seikkailujen pyörteisiin. Miten ihmeessä nuori ja kiimainen  Marlena Syykkö voikaan saada elämänsä noin sotkuun?  7 Syntistä Aamua on hyvä valinta kaikille romantiikan nälkäisille ja seikkailuja kaipaaville!  Kirjan omistuskirjoitus sisältää jo syntisiä vivahteita    Terveiset kirjailijalta Uuden kirjan kunniaksi uudet korot Moikka kaikki ihanat lukijani! On mahtava fiilis tästä uudesta kirjasta. Edellinen kirjasarjan

 Korkojen Kapina pääsi toteuttamaan UNELMANSA!  Puoli Seiskan kuuluisa pinkki sohva Toteutuuko mun pitkäaikainen unelma vihdoin ja viimein? Onko tämä oikeasti totta? Yhtenä toukokuun päivänä 2023 tapahtui yksi ikimuistoisin asia... "Minua jännitti tosi paljon kun kävelin Ylen tiloihin.  En voinut uskoa sitä todeksi"  Istahdin aulan sohvalle, josta minut tultiin hakemaan sovitusti. Lähdimme Tuulianna Tolan kanssa kiertämään studioita. Pääsin näkemään miltä uutisstudio, aamutvstudio ja ohjaamo näyttivät. Kurkistin myös maskihuoneeseen jossa tapasin tuttuja kasvoja! Parhain juttu koko kierroksessa oli kuitenkin itse Puoli Seiska ohjelmasta tuttua tutumpi pinkki sohva johon vierailijalla oli kunnia istahtaa haastattelun ajaksi.  Ohjelman juontajat ja työryhmä saivat vierailijan   eli minut viihtymään kaikin tavoin. Kahvia, keskusteluja sekä pientä "haastattelupätkää" oli tiedossa pian.  Ihanan Tuulianna Tolan kanssa juteltiin minun kirjastani joka ilmestyi heinäkuussa 2

Meikki ja hiukset: MeikkiSheikki Asu: Kyllikki Clothing  Eilinen Naistenpäivän somepostaukseni herätti kysymyksiä. Sain useita yksityisviestejä liittyen tähän valokuvaan ja erityisesti mieleenpainuvaan ilmeeseen. Yksi kysymyksistä kuului näin "Oletko myrtsi?" ja "Uskaltaako tälläinen likka pitää tarvittaessa jöötä?" sekä "Olenko muuttumassa oikeasti vanhaksipiiaksi" VAU! Mä olen todella otettu näistä kommenteista ja kysymyksistä mitä olen saanut viime päivinä. Ihanaa ajatella että tämän KorkkariNaikkosen asiat kiinnostavat näinkin paljon joitain lukijoita. Mutta jotta kukaan ei saisi väärää käsitystä valokuvasta niin selvennän hieman... Tämä valokuva on otettu kaupallisessa yhteistyössä Kyllikki Clothing - nimisen verkkokaupan kanssa. Näissä kuvauksissa oli teemana 70-80-luvun naisten vaatetyyli ja sen ajan stailaus. Ilmeeni on tarkoitettu edustamaan vahvaa ja itsevarmaa naista joka saa itse tehdä omat päätöksensä elämässään. Hän saa sanoa mitä haluaa sekä

JIPPIAIJUU.   Viime kuukaudet ovat olleet hektistä aikaa ja tämä KorkkariNaikkonen on saanut juosta korkkareissa pitkin poikin maailmaa. Matkailuopintojen käynnistyessä olen ollut aika paljon koululla opiskelemassa. Päivät kuluu hyvin tenttien, luentojen ja esitelmien parissa. Kotimaanmatkailu inspiroi minua ja toivon todella koko sydämestäni että erikoistuisin matkaoppaan ammattiin. Tavoitteena on päästä valloittamaan koko lumoavan kaunis Suomi. Jo nyt olen saanut nähdä ja kokea upeita juttuja vaikka opiskeluni ovat näin alkutaipaleella... Ollessani Lahden Joulukylässä tonttuna viime jouluna sain kokea miltä tuntuu hymyillä kameralle viikon ajan kevyet 5-10 tuntia päivässä. Lahden Joulukylä oli ja näytti upealta kokonaisuudessaan. Meillä oli huippu tiimi ja se teki myös duunikeikkaviikostani loistavan. Keväällä 2023 aloitin työharjoittelun Lahden Kulttuuripalveluilla, joka sijaitsee Malskilla. Miljöönä se on upea paikka ja pelkästään samassa rakennuksessa oleva Museo Malva luo kulttuu

  Puhelin värähtää.  Käännän katseeni yöpöydälleni ja näen tuon tatuoidun muukalaisen nimen ruudulla. Yksi uusi viesti.  Huokaisen syvään. Kehoni nauttii syvästä pelosta, jännityksen tunteesta. Minä hieman tärisin.  Menen seisomaan ikkunan luokse. Katson kadulle verhojen välistä, mutta en näe siellä ketään. Tyhjä ja pimeä tie jatkui jatkumista yksin yksinäisyydessään. Valo vilkkuu yhä puhelimen näytöllä, mutta en käännä katsettani siihen kuitenkaan. Kuulen auton äänen, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin valomerkki kännykästäni. Huokaisen toistamiseen. Katselen yhä tielle ja näen parkissa mustan ajoneuvon. Ikkuna aukenee ja tatuoitu käsi näkyy jälleen. Muukalainen oli palannut.  Mietin lähikuukausia ja sitä kuinka nopeasti aika on vierähtänyt eteenpäin. Vasta äsken oli kiimainen ja kuuma kesä ja tämä likka kulki minihame päällä korkkareissa katuja kesäyön hämärinä pikkutunteina. Yhtäkkinen syksyn tulo, vesisateet ja pimenevät illat saivat minut jonkinlaiseen syysmasennuksen partaalle. M

  Rakkaat blogini lukijat, Mihin ihmeeseen aika on taas kulunut kuin huomaamatta? Ihan äskettäinhän vasta vietimme suloista suvea ja minä kuljeskelin ympäri kotikaupungin katuja kesäkretongissa ja asfalttia vasten kopisevissa korkkareissa. Nyt kun olen vaihtanut olosuhteiden pakosta korkeat korkkarit mataliin maihareihin juostessani puolijuoksua pitkin poikin aamutuimaan liukkaalla maantiellä  alan ymmärtämään yskän miksi oman turvallisuuteni vuoksi se on tärkeää. ÄLÄKÄ nyt luule siellä ruudun toisella puolella, että tämä KorkkariNaikkonen olisi heittänyt korot lopullisesti nurkkaan. Päinvastoin hetkellinen tauko lonkan ottaessa hieman damagea viime korkkareissa kopisuttelun jälkiseurauksena pisti se minut niin sanotulle tauolle.  Loppu syksy ja sen äkillinen pimeys on vienyt suoraan sanottuna hitokseen voimia ainakin minulta. Kulunut vuosi on ollut tapahtumarikkain ja omakohtaisesti opettavaisin pitkiin aikoihin. Olen jollain tasolla opetellut ajattelemaan, että kaiken muun lisäksi om