Korkojen Kapina

Aina ja Ikuisesti- Päähenkilön ruutuvihosta  Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi? Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä?   Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana.  Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta.  Pohdin.  Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?

Aina ja Ikuisesti - Novellin (päähenkilön) ruutuvihkosta.  Joskus toivoisi, että voisi olla täysin tuntematon. Miten helppoa onkaan kuvitella voivansa unohtaa joitakin asioita elämänsä varrella. On totta että lähdin pakoon sitä tunnetta, jota yhtäkkiä opin tuntemaan sinua kohtaan. Oikeastaan, joskus mietin tarkoitusta tälle kaikelle. Oliko minun aika lähteä käsittelemään asiaa jota en koskaan kuvitellut omalle kohdalleni käyvän? Lisään saunaan puita. Katson lumoutuneena kiukaaseen, josta liekit yltyvät ja yltyvät kohti rajaa. Kuumuus. Kuinka se tuijottaa minuun takaisin sykkien ja sykkien yhä kohti määränpäätä. Mutta mikä olisi  se kohta, jossa pistäisin fantasiani narikkaan? Aistillisuus. Intohimo. Kontakti.  Ne halusin oppia kanssasi.  Joskus toivoisi, että voisi olla täysin aito. Miten helppoa onkaan kuvitella voivansa elää sellaista elämää, josta unelmoi tarinansa aikana. On totta että lähdin pakoon sitä rakkautta, jonka tartutit minuun pelkällä hymyllä, charmilla,

HUOM. Iso kiitos!! Mukana merkitty joukko  UPEITA naisia, jotka tykkäsivät Korkojen Kapinan somekuvasta. Osa kaheksan. Jäin miettimään mitä sanoit minulle yhtenä paskimpana maanantaina kun sateen ropina peittosi melkein kokonaisen lauseesi. Katsoit suoraan silmiini sanoen, "Pysy juuri sellaisena kuin olet, sillä juuri sellaisena sinut tullaan muistamaan" Nostaen pääni pohjamudista ylös, tajusin... Pesen kasvoni kylmällä vedellä, tuijottaen itseäni peilistä. Luonnollinen minä. Pahimpina aamuina viime yön meikin rippeet näkyvät kasvoillani herätessä. Hyvinä aamuina tunnen kuinka silkkisen pehmeä ihoni onkaan kosteusvoiteen myötä. Huonona aamuna tuntuu, että kauneus on poissa. Kuin kulkija joka vaeltelee ympäriinsä kartta väärinpäin eksyneenä. Hyvänä mahtavana aamuna lauleskelen virkeänä suihkun jälkeen ja rakastan tunnetta jolloin uskon kaiken onnistuvan. Uskon itseeni. Luonnollinen minä. Odotat minua kiven luona pihassa. "Ei kauppaan tarvitse meikata&