Korkojen Kapina

Yhtenä myrskyisenä iltana pihalla olevasta tammesta tippuivat viimeiset lehdet. Muistan kuinka jäin tuijottamaan tuota näkyä, jonka näen vieläkin mielessäni selkeästi. Kuitenkin ennen lehtien tippumista tapahtui jotakin mistä minun täytyy kertoa sinulle. Jääköön se sitten yhteiseksi salaisuudeksi jota ei kukaan muu tulisi koskaan tietämään. Yhtenä myrskyisenä iltana sytytin mökkini terassille kynttilän. Vetäessä tikkua rasian kylkeen se syttyi ensimmäisellä kerralla vaikka olin varautunut kokonaiseen askiin. Tiesin sinun olevan jossain lähistöllä, sillä lämmin henkäys joka korkealta vuonolta puhalsi sai minut ajattelemaan sinua. Jos minä olisin voinut muuttua  vanhaksi öljykynttiläksi niin olisin toivonut sinun toimivan sytyttäjänä. Olisin halunnut, että sinä olisit raapaissut tikullasi minuun. Kun ruska saapui täyttämään ihmisten mielen iloisilla väreillään, lumoavalla kauneudellaan sekä täydellisellä hiljaisuudella. Sinä olit minun ruskani. Saavut yhden kerran syksyisin. Tule

Minua kuumotti. Sinä sait minut käymään kuumempana aikoihin. Olisit ylpeä, sillä olit suorittanut tehtäväsi miehenä oikein. Minä naisena teen vuorostani sen kaiken mitä minulta oletetaan, joten... Aloitetaan alusta. Leikitään, että meillä on yhteinen fantasia. Tämä fantasia saa meidät molemmat käymään hella kutostakin kuumempina. Aloitetaan kunnolla alusta, puuskutetaan keskikohdassa ja huokaillaan lopussa. Oletko mukana rakkaani? Jos olet...Älä missään nimessä ota jaloistasi pois noita harmaita söpöyksiä mitkä lämmittävät sinua koleina syysiltoina. Tässä pelissä me emme etsi kummastakaan voittajaa, sillä haluamme arvokkaan tasapelin. Jos sinä haluat niin voin kutsua sinua salaa voittajaksi, mutta uskoisin sinun kuitenkin päätyvän ykköspesälle. Tässä pelissä me molemmat saamme tuntumaa siitä kaikesta mistä voisi koostua yhteinen arkemme, jos sellainen meille suotaisiin. Ja jos kaksi kertaa päivässä ei mitenkään tunnu riittävän, niin voimme suosiolla ottaa bonuksen käyttöön.

°Hiljaisuutta on vaikea hengittää   Sanoisit jotain niin tietäisin   missä kohti nielaista° Katsoit minua suoraan silmiini kysyen "Haluatko, että jään?" Siinä vaiheessa kun elämässä tehdään päätöksiä. Sellaisia mitä vain on pitkittänyt ja pitkittänyt eikä ole halunnut kajota asian ytimeen. Joku kuukausi sitten sanoit minulle, että meillä on koko elämä aikaa. Mutta sitten tulikin syksy. Märkä sateinen syksy joka sai sinut vaihtamaan mielipidettä. Kylmä pohjoistuuli pyyhki poskilta tippuvat kyyneleet niin nopeasti, ettei niitä kukaan koskaan ehtisi näkemään.  Yleensä ihminen itkee kun jotakin pahaa on tapahtunut. Surua, pettymystä, kaipuuta. Mutta joskus itku onnestakin on suotavaa.  Yhtenä elokuun iltana sytytin kynttilän. Katsoin sen lämmintä liekkiä ja olisin voinut vannoa sinun olevan lähelläni. Mielikuvitus teki tehtävänsä ja antoi minun ojentaa käteni sinulle, sillä hetki oli niin täydellinen.  Muistan vieläkin sen hetken kun istuimme yhdessä juomassa kupit k

°Myöhemmin tajusin sen olleen järkevintä,  sillä jääminen samaan kaupunkiin kanssasi olisi  saattanut jommankumman haudan pohjalle°   -Aina & Ikuisesti - Kun minulta kysyttiin, että mitä pelkään elämässäni eniten...En osannut heti vastata. Psykologin istuessa vastakkaisessa tuolissa sanomatta minuuttiin yhtään mitään. Me molemmat katsoimme toisiamme ja odotimme milloin tietäisin vastauksen kiperään kysymykseen. Otan kulauksen kuumaa kahvia  tuntien miten poltin kieleni. Kirvelee.  Ei todellakaan nuo kysymykset mitä minulle esitettiin, vaan sen teki kielen kärjessä tuntuva outo kihelmöinti. Sulkiessa silmäni kuvittelin olevani omassa mökissäni keskellä metsää. Halusin kuulla kuinka käki kukkuu kolmesti ja pitää sitä päiväni kohokohtana joka päivä yli viiden vuoden ajan. Okei, ei se ole niin yksinkertaista mitä sitä oletetaan olevan... Sillä vaikka tuo käki kukkui kolmesti, niin siltäkin vaadittiin oma osuutensa asioihin. Huokaisen. Laskutoimituksena kolmesataakuusikymmentä ja