Korkojen Kapina

Kiellettyjä katseita. Syvällisiä keskusteluja. Kiellettyä rakkautta. Naamio solmitaan. Kävelen vaatehuoneeseeni pysähdyn suurin piirtein sellainen hyllyn kohdalle josta alkavat mustan väriset korkokengät. En ota ensimmäiseltä enkä toiselta mutta kolmannelta hyllyltä kauniit yksilöt, joissa on viidentoista sentin korko. Vedän päälleni samalla värillä olevan silkkisen mekon, mustat hansikkaat sekä korvakorut. Kävelen keittiöön ja otan lasin kylmää vettä. Kesän helleaalto meinasi viedä voimat. Käännän katseeni parvekkeen suuntaan ja huomaan siellä seisovan miehen. Hänellä on päällänsä mustan värinen puku. Takki on jätetty tuolin selkänojalle odottamaan kerääjää. Valkoisen kauluspaidan hihat ovat kääritty puoleenväliin asti ja syntiset tatuoinnit tulevat pakosti esiin paidan alta. En jää odottamaan tämän tulemista takaisin miljööseen. Pian huomaan itseni kävelevän myöskin parvekkeelle jossa tuo mystinen rakkauteni seisoi paikallaan. Tuulenvire. Punainen rööki tuoksui hyvälle. Sin

°Mies katsoo minua silmiin.   Ei sano sanaakaan.   Katsoo minua ja näyttää tunnusmerkkinsä,  jonka olimme keskenämme sopineet  Mies on edelleen vaiti.  Pitäen liikkeitäni silmällä ja tarkkailussa sytyttäen röökinsä.  Hiljaisuus vallitsee ja saa minut nielaisemaan tyhjää.  Muukalainen oli tehnyt siirtonsa kohti kehoani ja sydäntäni.° Kesäkuu oli ylittänyt puolenvälin. Päivät kävivät minun lisäkseni entistä kuumempana ja sai ajatukset sekaisin. Jotenkin tuntui kuin jokaista askeltani tässä miljöössä pidettäisiin silmällä. En osannut sanoa oliko kyseessä kyttääminen huonolla vaiko hyvällä tavalla. Kaikki ympärillä pyörivä tuntui niin sekavalta etten tiennyt minne päin katsoa. Kohtasin Muukalaisen jälleen. Hän teki sen taas tuolla charmillaan ja muutamalla sanalla. Teki jotakin sellaista mikä sai kroppani kihelmöimään ja samaanaikaan minut täysin hulluksi. Oikeastaan en osannut sanoa kumpi oli kuumempi, taivaalla porottava aurinko joka antoi meille melkein kolmenkymmenen asteen h

Istun alas ja pidän kahvikuppia kädessäni. Ulkona on kuuma ilma ja mieleni täyttyy iloisista yksinkertaisista asioista. Kysymys kuuluukin, millaisista? Kesäkuu. Jos tämä leopardin kuvioinen ja värinen Korko ei ajattelisi asioita vaikeimman kautta. Jos tämä iloinen ja pirteä yksilö hymyilisi koko ajan niin kuinka moni kysyisi silti onko kaikki hyvin? Mieleni piristyy tuoreesta kahvista, sydämeni hakkaa ja antaa minulle tiedon olevani elävien kirjoissa edelleenkin. Mutta toinen puoli siitä punaisen värisestä pamppailevasta yksilöstä rinnassani tuntee myös jonkinlaista surua, kiihkoa sekä pelkoa. Sydän tuntee ja tietää. Tämän Koron sydän tietää miten ikävöidä, mutta vasta hetki sitten huomasi tajunneensa tärkeän pointin. Rakastuminen oli käymässä vierailulla. Kesä oli vasta alussa ja mitä vain voisi tapahtua mikäli uskoisi kohtalon tuomiin vihjeisiin ja kuiskutuksiin. Mutta toisaalta...Mitä jos mitään tavallisesta poikkeavaa ei tapahtuisikaan? Kuuman Kostea Kesä. Tupakan