Korkojen Kapina

°Ja niin kerääntyivät vuodet kuin suudelmat.   Suudelmat kuin vuodet.    Kuitenkin jokainen lähettämäni signaali yhdisti meitä jotenkin.  Kysymys kuuluukin, minne ne lensivät?°                        -Aina & Ikuisesti-  Jotenkin sitä ihminen luuli, ettei välttämättä selviäisi siitä mitä oli tulossa. Ne kaksi aiempaa vuotta oli menneet niin rytinällä ja sitten kun oli aika painaa jarrua niin huomasi ettei se käy ihan tuosta noin vain. Vuodessa 2018 mun elämään on tullut vastaan tosi isoja asioita. Ja jos mä laitan silmät kiinni ja pohdin hetken mielessäni tätä kaikkea niin mä alan ymmärtämään. Tällä kaikella oli tarkoitus tapahtua. Ja vielä edelleen mä mietin vastauksia kaikkiin kysymyksiin... Mut en edelleenkään löydä tai saa niihin tarvittavia vastauksia...Vielä! Tämä vuosi oli kokonaisuudessaan todella huikea. Ja ne kohokohdat, jotka ovat jääneet erityisesti mun mieleen niin aion jakaa ne sinun kanssasi rakas lukija siellä ruudun toisella puolella...Aloitetaan?

Tarinan nimi on Pimeä Maantie ja ensimmäinen osa tarinaa on nimeltään Illasta Aamuun Rikostrilleri Pimeä Maantie  P ahapoika. Huomasin sen hänestä heti kun katseemme kohtasivat eräänä syksyisenä iltana maantiellä. Se ei ollut mitään yksipuolista nopeaa vilkaisua vaan se oli kunnollinen syvä huokaus, joka meidän ylle langettiin. Hänen katseensa tuntui niin omistavalta, kuin tämä olisi tarttunut ja heittänyt minut sänkyynsä. Minusta tuntui, että hän olisi halunnut syödä minut. Jos katse voisi kertoa enemmän, niin olisin jo alastomana hänen käsivarsillaan odottaen milloin viimeinen kipinä roihahtaisi liekeistä ja minua ei enää olisi. M inähän olin aistillinen, intohimoinen nuori nainen joka olisi valmis kokeilemaan kaikenlaista uutta. Viimeinen lehti kun tipahtaa, tipahdan minäkin. T unnen kuinka miehen kosketus saa minun jännitykseni raukeamaan kovalla rytinällä. Kuin ilotulitus, jonka lankaa pitkin kipinät liikkuvat ennen räjähtämistä. Nouseminen ylös päin saa minut