°Ja niin kerääntyivät vuodet kuin suudelmat.
Suudelmat kuin vuodet.
Kuitenkin jokainen lähettämäni signaali yhdisti meitä jotenkin.
Kysymys kuuluukin, minne ne lensivät?°
-Aina & Ikuisesti-
Jotenkin sitä ihminen luuli, ettei välttämättä selviäisi siitä mitä oli tulossa. Ne kaksi aiempaa vuotta oli menneet niin rytinällä ja sitten kun oli aika painaa jarrua niin huomasi ettei se käy ihan tuosta noin vain. Vuodessa 2018 mun elämään on tullut vastaan tosi isoja asioita. Ja jos mä laitan silmät kiinni ja pohdin hetken mielessäni tätä kaikkea niin mä alan ymmärtämään. Tällä kaikella oli tarkoitus tapahtua. Ja vielä edelleen mä mietin vastauksia kaikkiin kysymyksiin... Mut en edelleenkään löydä tai saa niihin tarvittavia vastauksia...Vielä!
Tämä vuosi oli kokonaisuudessaan todella huikea. Ja ne kohokohdat, jotka ovat jääneet erityisesti mun mieleen niin aion jakaa ne sinun kanssasi rakas lukija siellä ruudun toisella puolella...Aloitetaan?
Valmistumisen jälkeen ajattelin pitää hieman taukoa opiskelusta ja mulla oli yksi keskeneräinen tarina ruutuvihkossa mikä odotti sitä hetkeä kun se kirjoitettaisiin puhtaaksi ja tulostettaisiin luettavaksi. Se taisi olla tammikuun 2018 alkua kun tapasin Heinolan Spotissa jo ennestään tutun Pirjo Rasipellon, joka esitti mulle yhden suoran kysymyksen. "Miksi et tekisi tarinaa loppuun ja yritetään saada sitä ihmisten luettavaksi ja jakoon markkinoille?" Jotenkin mä en ollut vielä valmis käsittelemään sitä kaikkea mitä niiden vuosien aikana oli tapahtunut. Kuitenkin viikko sen jälkeen tapasin kannustavan tukihenkilöni uudestaan ja olin tehnyt päätökseni kirjan suhteen.
Kevät tuli ja meni. Aika meni niin nopeasti ylipäätänsä ja se tuntui varmaa siksikin niin äkkinäiseltä koko tarinan tuominen julki. Mä kirjoitin yöt ja päivät. Aamut ja illat. Ihan kakskytneljä kautta seiska. Ja loppujen lopuksi se teksti oli kasassa. Puhtaana, virheettömänä (monien korjauksien sekä muutosten jälkeen) siinä nenän edessä ja fiilis oli jollain tavalla haikean iloinen ja odottava. Tuleva syksy oli kohokohtana sellainen mikä sai mut vihdoin tajuamaan mitä ympärillä oikeasti tapahtuu.
Keväällä tapahtui monia muitakin hienoja asioita tottakai. Nimittäin mun siskon ensimmäinen lapsi syntyi maaliskuussa, joka sai mut miettimään että mihin suuntaan sitä haluaa lähteä ja mitkä asiat tekee elämästä elämisen arvoista. Ja olen todella kiitollinen siitä, että saan seurata tämän pienokaisen elämää näin läheltä ja olla tukena niin kuin kummina kuuluu ollakin. #Väinö
Sitten tuli kesä. Lämmin ja ihana toivottu kesä. Mä tein vielä muutoksia siihen alkuperäiseen käsikirjoitukseen ennen kun se päätettiin lähettää painoon. Tein sitä uudestaan, annoin olla ja taas pyyhin pois mutta kirjoitin takasi. Ja sitten tuli se päivä kun sanottiin, ettei enempää muutoksia tehdä. Se oli sitten siinä ja ainoa tie mikä oli edessä niin valo tunnelin päässä. Tarkoitus oli lähettää se ja katsoo miten maailma vastaisi takaisin.
Kesäkuu toi mukanaan ainakin parikymmentä uutta korkokenkää ja blogipostausta. Korkojen Kapina oli vetänyt jo lukijoita puoleensa. Ja mä sain paljon inspiraatiota niistä kommenteista joita lukijat mulle lähetti / kertoi. Aina ja Ikuisesti pokkaria lähti sponsoroimaan Heinolan Zontanaiset sekä muutamat nimettömät tukijat. Lisäksi Heinolan Koulutuskeskus Salpauksen Media-assistentit kuvasivat minua sekä kirjaani mm Yhdessä Enemmän - yritysmessuilla.
KIITOS KAIKILLE YHTEISTYÖTAHOILLE!
Loppukesästä mä olin muutamissa projekteissa mukana kuten...Yle Areenan kesämainoksessa, jotka kuvattiin Helsingissä. Parissa kolmessa valokuvaus projektissa.
Ne oli huikeita kokemuksia ja oli hienoa päästä näkemään miltä kaikki näytti kameran siltä puolen. Ja niissä oli huippu tiimit työstämässä niitä projekteja. Kiitos kun sain olla mukana!
Alettiin tekemään enemmän Korkojen Kapinan blogia ja mietittiin laajemmin, että mitä muuta se vois olla. Ja sit aloin kirjoittamaan tarinoita mun korkokengistä, joita siis on tällä hetkellä n. 250 paria. 10 000 :nen virallisen lukijan ennätys meni rikki kesällä. KIITOS!
Pitkin poikin maailmaa löytynyt ihanuuksia mukaan. Eri värisiä, eri mittaisia korkoja, erilaisia malleja, eri hintaluokkaa. Se on vaan rakkautta ensisilmäyksellä.
°Mitä jos olenkin nainen, joka lisää kahviinsa maitoa. Nainen, joka astelee korkokengissä mihin vain kunnes kapina heidät erottaa. Nainen, joka on vaihtanut nuo kaksi väriä vain yhteen. Nainen, joka sekoitti kasan rajoja voidakseen rakastua enemmän kuin yhteen°
- Rakkauden Yhtälö /Kesäkuu 2018-
Tuli päivä jolloin Aina & Ikuisesti pokkari julkaistiin. Se tuli kauppoihin virallisesti kahdeskymmenes päivä elokuuta. Ja noin puolessa välissä kuuta oman kaupungin paikallislehti Itä-Häme teki jutun minusta, korkkareista sekä uunituoreesta kirjasta. Sain myös olla mukana Yhdessä Enemmän- Yrittäjä messuilla Vierumäellä syyskuussa, jossa haastateltiin esikoiskirjailijan kuulumisia. Loppukuusta keräännyttiin juhlistamaan Aina & Ikuisesti kirjaa Wanhaan lehtitaloon Heinolassa. Juhlat oli huikeat ja olen edelleen kiitollinen kaikille mukana oleville henkilöille.
Tosi monet ihmiset ovat kysyneet, että mikä mua pidättää täällä ja miksi en lähde takaisin. Ne jotka mut oikeasti tuntee niin tietävät, etten viihdy kauaa samassa paikassa. Kyllä sen tiedän, että kylä jossa kasvoin muuttuu kaupungiksi mistä lähden taas pois. Kuitenkin milloin ja minne...Kuka sen tietää?
° Katsoessani keittiön ikkunasta ulos, huomasin edelleen katsovani kaikkea sitä mikä teki minut iloiseksi. Sitä mikä sai minut lumoutumaan tähän kaikkeen. Kuulin askelia takaa, olit näemmä hereillä . Vähitellen aloin tuntea, kuinka hengityksesi osui kaulaani. Yksi ainoa suudelma siihen paikkaan sai minut muistamaan miksi valitsin sinut tähän maisemaan. Otit minut käsivarsiesi turvaan, kuiskaten korvaani maailman kauniimpia lauseita.°
Aloitin "uudestaan" valokuvausmallin duunit ja olen mukana Heinolan liikkeen mallityttönä.
Vaateliike Elena, Kauppakatu 8, 18100 Heinola.
Lokakuussa kerroin, että uutta tarinaa kokonaan uudella genrellä tulisi tähän aikaan ensi vuonna. Kyseessä on siis ensimmäinen rikostrilleri, joka odottaa innolla kommentteja lukijoilta.
°Kello lyö kaksitoista. Otan hörpyn kuumaa kahvia ja aukaisen silmäni. Oli aika kääntää uusi sivu tarinassa°
Huomenna juhlitaan Uutta Vuotta, uusia kujeita.
Haluan kiittää sinua tästä hetkestä.
Kiitos.
Korkojen Kapina toivottaa kaikille uusille ja vanhoille lukijoille tsemppiä kokonaiseen vuoteen 2019!!
 |
| Vuosi 2018 |
Kommentit
Lähetä kommentti