Mihin ihmeeseen aika on taas kulunut kuin huomaamatta? Ihan äskettäinhän vasta vietimme suloista suvea ja minä kuljeskelin ympäri kotikaupungin katuja kesäkretongissa ja asfalttia vasten kopisevissa korkkareissa. Nyt kun olen vaihtanut olosuhteiden pakosta korkeat korkkarit mataliin maihareihin juostessani puolijuoksua pitkin poikin aamutuimaan liukkaalla maantiellä alan ymmärtämään yskän miksi oman turvallisuuteni vuoksi se on tärkeää. ÄLÄKÄ nyt luule siellä ruudun toisella puolella, että tämä KorkkariNaikkonen olisi heittänyt korot lopullisesti nurkkaan. Päinvastoin hetkellinen tauko lonkan ottaessa hieman damagea viime korkkareissa kopisuttelun jälkiseurauksena pisti se minut niin sanotulle tauolle.
Loppu syksy ja sen äkillinen pimeys on vienyt suoraan sanottuna hitokseen voimia ainakin minulta. Kulunut vuosi on ollut tapahtumarikkain ja omakohtaisesti opettavaisin pitkiin aikoihin. Olen jollain tasolla opetellut ajattelemaan, että kaiken muun lisäksi oman pienen minäni hyvinvointi on tavattoman tärkeää. Jos onnistun jättämään edes osan menneisyyden haamuista taakseni niin vielä jokin päivä kannattelen itseäni korkeimmatkin korot jaloissa oli sitten liukasta tai ei. Mikään uusi ei kuitenkaan onnistu ilman halua mennä kohtisuoraa ja kursailematta siihen suuntaan. Epäilemättä mukana on aina myös ripaus onnea ja luottamusta siihen, että kaikesta huolimatta elämä ehkä kuitenkin kantaa. Tavalla jos toisella. Suuri osa tukiverkosta, jonka varassa tätä joskus niin kivistä ja kaitaa elämänpolkua kuljen muodostuu ihmissuhteista ympärilläni. Läheisetkin ihmissuhteet muuttavat muotoaan vuosien saatossa, jotkut parempaan ja jotkut ehkä hieman yllättäen vaisumpaan suuntaan. Olen käynyt isoja ja merkittäviä asioita läpi jo jonkin aikaa. Vihdoin pystyn hengittämään vapaammin ja aloittamaan joitain juttuja puhtaalta pöydältä. Istuessani yksiöni lattialla korkokenkien keskellä, juoden haudutettua teetä ja kirjoittaessani jatkoa tarinoilleni sunnuntai- iltaisin huomaan olevani mielissäni. Vapaat viikonloput piristävät kummasti ja suosittelen niiden viettämistä ainakin silloin tällöin...
Olin Helsingin kirjamessuilla ensimmäistä niin että uusi kirjani oli siellä esillä ja pääsin antamaan muutamia nimmareita. Täytyy kyllä myöntää, että kehut ja reaktiot kirjastani ovat yllättäneet minut. 7 Syntistä Yötä on saanut hyvää palautetta ja se on otettu kivasta vastaan. Lisäksi lukijoilta saadut viestit ja kommentit ovat lämmittäneet sydäntäni! Kiitos.
 |
| ekaa kertaa jakamassa nimmareita oli jännä kokemus! |
Ja mitä tulee äänikirjaan joka ilmestyy pian? Voit lukea fiiliksistäni aiemmasta postauksesta!
Olin juontamassa Uutuuksien Ilta nimistä tapahtumaa Lahden pääkirjastossa tiistaina 15. marraskuuta jossa tapaansa mukaan esiteltiin uusia teoksia Päijät-Hämeen alueelta. Tämä oli jo kolmas vuosi minulle kun olen päässyt höpöttelemään mikrofoniin tuossa tapahtumassa ja toiminut myös haastattelijana. Oikeastaan minulla oli jonkinmoinen kolmoisrooli, sillä hetken aikaa sain olla myös haastateltavana omasta teoksestani. Tilaisuudessa oli liki kuusikymmentä ihmistä kuuntelemassa ja se tuntui minusta sekä koko Salpausselän kirjailijoiden johtokunnasta hienolta!
 |
| Keskusteluissa tarkkana ja puheenvuoroa odottaen |
Todella monet ovat kysyneet Mieskarkki-projektista joka alkoi tänä vuonna. Pääsin haastattelemaan ja tapaamaan komeita sekä mahtavia julkkismiehiä ympäri Suomea. Uusia haastatteluja on tehty ja ne alkavat pyörimään Korkojen Kapina blogissa tammikuusta alkaen. Jaksatko odottaa siihen asti?!
Ihania marraskuun vikoja päiviä juuri sinulle,
Rakkaudella Korkojen Kapina
Kommentit
Lähetä kommentti