Osa kuus.
Rauhallista.
Kaikki ovat pysähtyneet paikoilleen . Ainoastaan kulkija kuulee hengityksensä.
Jos tarttuisit minua kädestä, vetäisitkö syleilyysi tanssittaaksesi minua?
Pyörisimmekö pellolla auringonkukkien ympäröimänä?
Makaisimmeko ruohonjuuritasolla nauttien siitä mitä meillä jo on, toisemme?
Kulkija istahtaa kivilohkareen päälle.
Minä sekä kevät katselimme toisiamme, odottaen lämpenemistä.
Ottaen hörpyn termosmukista tunnen kehoni kuumenevan, kumpaa syytän; Sinua vai kahvia?
Taivas.
Kulkija kääntää katseensa kohti taivasta.
Hänen lävitsensä puhaltaa tuuli, joka heilauttaa hiukset ympäriinsä.
Mielikuvituksissani astelisin stadilaisena kymmenen sentin beigeissä koroissa sammalmättään päällä.
Unissa astelisin paljain jaloin.
Taivas.
Käännän katseeni kohti taivasta.
Riippakoivu valmisteli itseään alkavaan kesään. Entä minä?
Toinen kesä, jonka kulkisimme ilman toisiamme.
Missä sinä olit? Mihin kartalla kulkisit?
Mielikuvituksissani kulkisin ympyrää. En osaa päättää kumman valitsen, oikean vai vasemman?
Mitä jos tämä olisikin yhteinen matkamme?
Riippakoivu antoi minulle selvän merkin.
Kirjoitan sinulle.
Kuitenkin kenttä on huono, sillä olinhan keskellä metsää.
Arvaatko jo rakkaani mitä olisin sinulle kirjoittanut?
 |
| Kirjoitan aakkoset A:sta Ö:hön, keksitkö jokaiselle kirjaimelle sanan? |
Jos kuvailisin mielialaani kolmella lauseella, kuvailisin sen näin;
- Olen syrjäytynyt kulkija, joka istuu keskellä havumetsää jossakin päin Norjan vuoristoa. Tämän tarinan päähenkilö, joka ei osaa suunnistaa suuntaan eikä toiseen. Kumpaa tarkoitan, rakkautta vai reittejä?
- Tämä on kolmas kuppi kuumaa.
- Tietäisin tasan tarkkaan mitä raapustaisin tuoheen. Haluaisin pyytää anteeksi, että tulin sekoittamaan pakkasi.
Taivas.
Käännän katseeni kohti taivasta.
Haluan lämmetä uudelleen sinulle ja astella luoksesi (korkokengissä)
Kysymys kuuluukin, milloin riippakoivu saa haluamansa lehdet?
Kommentit
Lähetä kommentti