°Olla lähellä.
Pysy kaukana.
Pysy ja ole etäisyydellä,
jolloin voin tarpeen tullen
kiskoa sinut yöksi viereeni. °
Korko huokaisee syvään.
Minun tekisi mieli sanoa ja syyttää alkanutta kevättä. Tämän kaiken täytyi yksinkertaisesti johtua siitä. R A K A S T U N U T K O ? ! ?
Ei kai sitä nyt enää nykyisin normaali ihminen tekisi? Toisaalta jos jätän tuon oikealta puolelta vasempaan päin luetun kolmannen sanan kirjoittamatta niin...
Jäin miettimään, että miksi yhden lauseen sanominen voi tuntua niin vaikealta?
Hengitän sisään ja ulos.
Mietin mielessäni niitä aikoja, jolloin sain viettää aikaa kanssasi. Silloin kuin muulla maailmalla ei ollut väliä. Ei väliä mitä ympärillä tapahtuu. Ei väliä mihin menen ja mitä teen kunhan teen sen kanssasi. Korosta tuntui, että hän olisi vetänyt kasan jotakin kiellettyä. Mutta se kaikki kielletty olisi ollutkin vain ja ainoastaan R A K K A U T TA .
Kysymys kuulukin, voiko rakkautta ottaa yliannostuksen?
Kahvi.
Tupakan tuoksu isoissa kämmenissäsi.
Muutama lyhyt ja ytimekäs lause.
Silmiin katsominen.
Hengitän ulos ja sisään.
Miksi kaikki pitää tehdä aina väärin päin ja vaikeamman kautta? Miksi ei voisi vain normaalisti tykästyä kilttiin, MUTTA valitsee kuitenkin pahan. Miksi ei voisi tehdä kivoja ja tavallisia asioita, MUTTA valitsee kuitenkin ne vaarallisemmat seikkailut? M I K S I...
Mitä sitten vaikka olisikin Nuori ja Nainen Korkokengät jalassa. Ja täysin valmis seikkailujen pyörteisiin? Mitä sitten vaikka hän olisikin rakastunut vanhempaan ja vaaralliseen mieheen?!
Korko sulkee silmänsä ja hymyilee jälleen.
Tiedän vastauksen sisimmässäni ja mielessäni. Jopa kehoni, sydämeni tietää.
Taivaalla loisti historiallinen hopeisen värinen kuu. Sitä ei oltu nähty hetkeen ja kun sen näki sai se katsojan unelmoimaan joka hetkestä. Nauttimaan jokaisesta viettämästään hetkestä.
Se saattoi olla virhe. Virhe isolla sydämellä ja täynnä kiihkeän kuumaa intohimoa. Tuo saattoi olla pelkkä kuvajainen, josta huomaat salaa unelmoivasi. Se voi johtua niistä tuhansista sanoista mitä hän suustaan päästää. Kaikki voi myöskin kaatua siihen yhteen sanaan joka käy ilmi yön aikana.
Mitä jos se olisikin vain kaksin keskeistä katseiden vaihtoa? Yksi kosketus. Syvällinen keskustelu? Mitä jos se olisikin vain tuijottamista?
Kysymys kuuluukin, mitä kaikkea se voisi olla?
Korko kirjoittaa muistiinpanon...
Tuo komea hurmuri oli yhtä mystinen.
Muukalainen joka meni omia menojaan, mutta poikkesi juomassa kanssani kupillisen kahvia. Oliko kyse sitten aamuyön, aamun, iltapäivän, alkuillan, myöhäisen illan tai yön kahvista niin se maistui joka kerta yhtä hyvälle. Siinä oli jotakin H O U K U T U S T A.
Käänsin kylkeä keskellä yötä. Tuo houkutus oli poissa.
Eihän tämä voisi jäädä kokonaiseksi yöksi.
Muukalainen oli poissa.
Kuu oli poissa.
Milloin historiallinen hetki toistaisi itseään?
Katsahdan hopean värisiin korkokenkiini, jääden ihailemaan niiden loistoa.
Kaikki tapahtumat voitaisiin laittaa kevään piikkiin.
 |
| HOUKUTUS |
P.s Tämä blogissa oleva tarina on faktaa ja fiktiota. Lupaathan käyttää mielikuvitusta, huumorintajua sekä kykyä suodattaa tarinan yksityiskohdat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos?
Älä myöskään ota kaikkea liian kirjaimellisesti, sillä tämähän on vain yksi tarina muiden joukossa.
K I I T O S!
Valokuva Korkokengistä - Tuija Joska @peilityynirunoja_jostui
Kommentit
Lähetä kommentti