Siirry pääsisältöön

tunnusmerkki

°Mies katsoo minua silmiin.
  Ei sano sanaakaan.
  Katsoo minua ja näyttää tunnusmerkkinsä,
 jonka olimme keskenämme sopineet
 Mies on edelleen vaiti.
 Pitäen liikkeitäni silmällä ja tarkkailussa sytyttäen röökinsä.
 Hiljaisuus vallitsee ja saa minut nielaisemaan tyhjää.
 Muukalainen oli tehnyt siirtonsa kohti kehoani ja sydäntäni.°

Kesäkuu oli ylittänyt puolenvälin. Päivät kävivät minun lisäkseni entistä kuumempana ja sai ajatukset sekaisin. Jotenkin tuntui kuin jokaista askeltani tässä miljöössä pidettäisiin silmällä. En osannut sanoa oliko kyseessä kyttääminen huonolla vaiko hyvällä tavalla. Kaikki ympärillä pyörivä tuntui niin sekavalta etten tiennyt minne päin katsoa.
Kohtasin Muukalaisen jälleen. Hän teki sen taas tuolla charmillaan ja muutamalla sanalla. Teki jotakin sellaista mikä sai kroppani kihelmöimään ja samaanaikaan minut täysin hulluksi. Oikeastaan en osannut sanoa kumpi oli kuumempi, taivaalla porottava aurinko joka antoi meille melkein kolmenkymmenen asteen helteet vaiko tuo tatuoitu ja vaarallinen mies.

Muukalainen nauroi ja pudisti päätänsä kysyvästi. Mitä näin nuori nainen, jolla oli kokonainen elämä edessä ylipäätään näki  "tuossa vanhassa ja väsyneessä ukossa"- niin kuin tämä itse itseään kuvaili. Pohdin usein, että ehkä tuon komistuksen oli vaikea uskoa kaikkea sitä mitä suustani päästin. Kaikkea sitä totuutta ja kiinnostusta häntä kohtaan. Kaikkea sitä mitä mahtui kahvin ja tupakan väliseen taukoon.
Ehkä ajan kuluessa tuo mies huomaisi minun olevan yhä hänen elämässään.

Katson vierelläni tyhjää paikkaa. Sängyssä oleva kohta on tyhjä ja lakanassa kauan ollut painauma ottanut jalat alleen. Vieressäni oli ollut hiljaista kuukausia ilman yhtään mörähdystä saati katsetta. Herätessäni usein keskellä yötä siihen etten saanut unta ilman kaikkien niiden tatuointien ääriviivojen piirtämistä pitkillä kynsillä melkein jo rutiinin omaisesti. Siihen etten ollut juonut kahvia hänen kanssaan riippuen kellonajasta. Huomatessani kuinka vierellä olikin vain ja ainoastaan tyhjää.
Suljen silmäni, huokaisten.

Nyt sinä olet siinä.
Muukalainen seisoi minuun päin.
Mies katsoi minua silmiin.
Tunnusmerkki on jäänyt uudestaan mieleen,
ja olimme vaihtaneet muutaman sanan.
Sytyttäen röökinsä, vetää tervaa keuhkoihinsa ja puhaltaa ulos savupallot.
Muukalainen tekee siirtonsa kohden minua ja sydäntäni. Mielikuvitustani, tyhmiä ja naurettavia juttujani, vielä tyhmempiä ideoitani. Sekaista elämääni, intiimejä tarinoitani, makuuhuonettani sekä sänkyäni.

Kuuma kesä

Muukalainen katsoo vielä kerran minua.
Pelkkä katse riitti kertomaan, että hän olisi siinä vielä huomennakin.


Minulla on ympärilläni kaikki mitä tarvitsin.
Kesä ja yli tuhat kuppia kahvia jotka kaataisin kurkustani alas.  Tärkeitä ystäviä. Pian kolmesataa korkokenkä paria sekä yksinkertaisen monimutkainen elämä kasalla kirjaimia sekä pisteitä.



P.s Tämä blogissa oleva tarina on faktaa ja fiktiota. Lupaathan käyttää mielikuvitusta, huumorintajua sekä kykyä suodattaa tarinan yksityiskohdat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos?
Älä myöskään ota kaikkea liian kirjaimellisesti, sillä tämähän on vain yksi tarina muiden joukossa.
K I I T O S!





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korkojen Kapina vierailulla Puoli Seiskassa!

 Korkojen Kapina pääsi toteuttamaan UNELMANSA!  Puoli Seiskan kuuluisa pinkki sohva Toteutuuko mun pitkäaikainen unelma vihdoin ja viimein? Onko tämä oikeasti totta? Yhtenä toukokuun päivänä 2023 tapahtui yksi ikimuistoisin asia... "Minua jännitti tosi paljon kun kävelin Ylen tiloihin.  En voinut uskoa sitä todeksi"  Istahdin aulan sohvalle, josta minut tultiin hakemaan sovitusti. Lähdimme Tuulianna Tolan kanssa kiertämään studioita. Pääsin näkemään miltä uutisstudio, aamutvstudio ja ohjaamo näyttivät. Kurkistin myös maskihuoneeseen jossa tapasin tuttuja kasvoja! Parhain juttu koko kierroksessa oli kuitenkin itse Puoli Seiska ohjelmasta tuttua tutumpi pinkki sohva johon vierailijalla oli kunnia istahtaa haastattelun ajaksi.  Ohjelman juontajat ja työryhmä saivat vierailijan   eli minut viihtymään kaikin tavoin. Kahvia, keskusteluja sekä pientä "haastattelupätkää" oli tiedossa pian.  Ihanan Tuulianna Tolan kanssa juteltiin minun kirjastani joka ilmestyi heinäkuussa 2

Miksi kielletty himottaa eniten?

Aina ja Ikuisesti- Päähenkilön ruutuvihosta  Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi? Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä?   Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana.  Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta.  Pohdin.  Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?

Syntinen Askel 3/5

  Puhelin värähtää.  Käännän katseeni yöpöydälleni ja näen tuon tatuoidun muukalaisen nimen ruudulla. Yksi uusi viesti.  Huokaisen syvään. Kehoni nauttii syvästä pelosta, jännityksen tunteesta. Minä hieman tärisin.  Menen seisomaan ikkunan luokse. Katson kadulle verhojen välistä, mutta en näe siellä ketään. Tyhjä ja pimeä tie jatkui jatkumista yksin yksinäisyydessään. Valo vilkkuu yhä puhelimen näytöllä, mutta en käännä katsettani siihen kuitenkaan. Kuulen auton äänen, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin valomerkki kännykästäni. Huokaisen toistamiseen. Katselen yhä tielle ja näen parkissa mustan ajoneuvon. Ikkuna aukenee ja tatuoitu käsi näkyy jälleen. Muukalainen oli palannut.  Mietin lähikuukausia ja sitä kuinka nopeasti aika on vierähtänyt eteenpäin. Vasta äsken oli kiimainen ja kuuma kesä ja tämä likka kulki minihame päällä korkkareissa katuja kesäyön hämärinä pikkutunteina. Yhtäkkinen syksyn tulo, vesisateet ja pimenevät illat saivat minut jonkinlaiseen syysmasennuksen partaalle. M