Pala Kiellettyä

Kiellettyjä katseita.
Syvällisiä keskusteluja.
Kiellettyä rakkautta.

Naamio solmitaan. Kävelen vaatehuoneeseeni pysähdyn suurin piirtein sellainen hyllyn kohdalle josta alkavat mustan väriset korkokengät. En ota ensimmäiseltä enkä toiselta mutta kolmannelta hyllyltä kauniit yksilöt, joissa on viidentoista sentin korko. Vedän päälleni samalla värillä olevan silkkisen mekon, mustat hansikkaat sekä korvakorut. Kävelen keittiöön ja otan lasin kylmää vettä. Kesän helleaalto meinasi viedä voimat. Käännän katseeni parvekkeen suuntaan ja huomaan siellä seisovan miehen. Hänellä on päällänsä mustan värinen puku. Takki on jätetty tuolin selkänojalle odottamaan kerääjää. Valkoisen kauluspaidan hihat ovat kääritty puoleenväliin asti ja syntiset tatuoinnit tulevat pakosti esiin paidan alta.
En jää odottamaan tämän tulemista takaisin miljööseen. Pian huomaan itseni kävelevän myöskin parvekkeelle jossa tuo mystinen rakkauteni seisoi paikallaan.
Tuulenvire.
Punainen rööki tuoksui hyvälle. Sinun partavetesi myös.
Muukalainen veti savuketta keuhkoihinsa, mörisi tuttuun tapaansa ja katsoi syntisillä silmillään minua.
Kierrän kädet miehen ympärille ja pian toinen käsi housun taskuista ilmestyy omaani kiinni. Iso ja lämmin mystisiä merkkejä ja symboleita täynnä oleva käsi oli paras ja turvallinen pelastus tämän koron elämässä. Siihen sai tarttua jos siltä tuntui, ja mikä parhainta oli niin myöskin tuo tarttui minuun. Kuitenkaan rajansa kaikella...

Seisomme parvekkeella vielä tovin. Sitten kuiskaan hiljaa jotakin sellaista mikä saa tämän naurahtamaan ja tekemään tunnusmerkkinsä. Ilta oli vielä nuori. Me olimme nuoria vaikka ikäeroa  välillämme olikin jonkin verran.
Pistän merkille kuinka Muukalainen tuijottaa tyhjyyteen. Sanat olivat vähissä. Teot ratkaisivat.
Yhtenä aamuna emme puhuneet sanaakaan.
Päivällä muutamaan otteeseen.
Illalla liikaakin.
Yöllä huusin omg:dia enemmän kuin koskaan.
Aamuyöllä nukahdimme lusikkaan.

Keskellä yötä käännyn ja katson sinua.
Selässä olevat tatuoinnit alkavat kulua.
Ihosi tummui.

Muukalainen  tarvitsi unta ja rakkautta.
Minä rakkautta ja kahvia.


°Tiesin, että olin jälleen vaarallisilla vesillä.
Mutta rakastin miehen jokaista tekoa ja sanaa joita tämä sanoi.°

Makaan sängyssä ja jäin miettimään kohtaamista parvekkeella. Polttaen röökinsä loppuun mies katsoo minua vielä kertaalleen silmiin. Asettaa naamion paremmin kasvoilleni ja painaa huulensa minun huuliini kielletyllä suudelmalla. Mies on jättänyt parran ajamatta, kutittaen niskaani sekä kaulaani hän kiusoitteli minua yhä uudelleen ja uudelleen. Alkoi kosketella kroppaani ympäriinsä, mörähteli ja suuteli pitkin. Kääntyessäni tähän päin katseemme kohtasivat vielä kerran ja juuri sillä viimeisellä kerralla tunsin onnellisuuden tunteen sydämessäni.
Missä se oli ollut kokonaisen elämäni ajan? Tullut ja ollut viimeiset kaksi ja puoli vuotta elämässäni jokaisena päivänä joskus enemmän ja joskus vähemmän.
Muukalainen piti sanansa ja oli edelleen elämäni yksi mysteereistä.

Hiljaisuus peitti huoneen.
Jäin pohtimaan olinko keskellä totuutta ja tuliko minusta pelkkä valhe?


Miljöössä kävelen eteenpäin, koroilla kohti kapinaa.


P.s Tämä blogissa oleva tarina on faktaa ja fiktiota. Lupaathan käyttää mielikuvitusta, huumorintajua sekä kykyä suodattaa tarinan yksityiskohdat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos?
Älä myöskään ota kaikkea liian kirjaimellisesti, sillä tämähän on vain yksi tarina muiden joukossa.
K I I T O S!!


Valokuva - Tuija Joska @peilityynirunoja_jostui