Siirry pääsisältöön

Koron Kesäkuulumiset

Puoli vuotta sitten olisin lähtenyt.
Mutta onneksi jokin sai minut jäämään tähän kylänpahaseen. 
Ja se jokin on yksi tärkeimmistä elämäni tarinassa. Miten fiilareissa tämä Korko voikaan olla kun on lähellä sellaisia, jotka eivät katoa...

Muukalainen polttaa tupakkaansa ja kuuntelee avautumistani jälleen kerran niin kuin joka päivä joka viikko. Naurahtaa, mörähtää. Joskus on hiljaa sanomatta mitään. 
Ja juuri silloin kuin tunnen olevani pulassa itseni ja ongelmieni kanssa tuo mies katsoo minuun ja rauhoitun.
Kysymys kuuluukin miten tuon ukon sanat, teot sekä joskus pelkkä vilkaisu saa minunlaiseni energiapiikin rauhoittumaan ja vetämään henkeä?

Tämä kesä on ollut erilainen. 
Haettuani yliopistoon puoli vuotta sitten olisin mielelläni lähtenyt karkuun pois ja aloittamaan elämäni puhtaalta pöydältä. 
Mutta... 
Sitten tapahtui jotakin. Jotakin pientä ja hyvin yksinkertaista asiaa. Suurta ja tärkeää, jotka saivat minut kuin mieleni rauhoittumaan. 
Miksi lähtisin?! Mitä jos täällä olisikin jotain mikä saisi minut vielä jäämään hetkeksi paikalleni. Mitä jos jääminen näille kulmille tuntui vuosiin parhaalta jutulta sitten ikuisuuksiin?

Hengitän sisään ja ulos. 
Heinäkuu on loppusuoralla.  Kesä on mennyt nopealla tahdilla eteenpäin. 

Juon aamun ensimmäistä kupillista hyvässä seurassa. 
Katson röökistä tulevia savupalloja. 

Yliopisto ei valinnut minua tiimiinsä tänä vuonna, mutta ehkä ensi vuosi olisi tapahtumarikas opiskelun myötä. Toivon myös sydämestäni, että juontajan duunit olisivat jossakin kohtaa myös polkuni varrella. Loppukesä menee hyvin kirjoittamisen merkeissä. Ja jos kaikki menisi putkeen niin kirjasarjani neljäs osa ilmestyisi syksyllä. 
Huom. Infoa kerrotaan tarkemmin lähempänä!! 

Otan kahvia kulauksen. 
Minulla on kaikki hyvin. 

Hymyilen katsoen mieheen. 
Tatuoitu, vaarallinen Muukalainen. Kaverini, kahviseurani. Tukeni sekä turvani istui tuossa edelleen.  

Kesä. Mansikoita ja melkein tuhat kuppia kahvia.
Enää kuusi paria niin olisi täydet 300 korkokenkää kokoelmassa. Pian on siis kuohuvan aika!!!
Vietä ihana kesä,
Isolla sydämellä, Reetta 
Se tunne kun sulla on kohta 300 korkokenkää!



KORKOJEN KAPINA,
toivottaa kaikille blogin lukijoille ihanaa loppukesää.  Kiitos jälleen kerran ihanista kommenteista ja viesteistä koskien Korkojen Kapinan blogipostauksia. 


Valokuva: Tuija Joska

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korkojen Kapina vierailulla Puoli Seiskassa!

 Korkojen Kapina pääsi toteuttamaan UNELMANSA!  Puoli Seiskan kuuluisa pinkki sohva Toteutuuko mun pitkäaikainen unelma vihdoin ja viimein? Onko tämä oikeasti totta? Yhtenä toukokuun päivänä 2023 tapahtui yksi ikimuistoisin asia... "Minua jännitti tosi paljon kun kävelin Ylen tiloihin.  En voinut uskoa sitä todeksi"  Istahdin aulan sohvalle, josta minut tultiin hakemaan sovitusti. Lähdimme Tuulianna Tolan kanssa kiertämään studioita. Pääsin näkemään miltä uutisstudio, aamutvstudio ja ohjaamo näyttivät. Kurkistin myös maskihuoneeseen jossa tapasin tuttuja kasvoja! Parhain juttu koko kierroksessa oli kuitenkin itse Puoli Seiska ohjelmasta tuttua tutumpi pinkki sohva johon vierailijalla oli kunnia istahtaa haastattelun ajaksi.  Ohjelman juontajat ja työryhmä saivat vierailijan   eli minut viihtymään kaikin tavoin. Kahvia, keskusteluja sekä pientä "haastattelupätkää" oli tiedossa pian.  Ihanan Tuulianna Tolan kanssa juteltiin minun kirjastani joka ilmestyi heinäkuussa 2
Lähetä kommentti
Lue lisää

Miksi kielletty himottaa eniten?

Aina ja Ikuisesti- Päähenkilön ruutuvihosta  Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi? Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä?   Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana.  Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta.  Pohdin.  Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?
1 kommentti
Lue lisää

Syntinen Askel 3/5

  Puhelin värähtää.  Käännän katseeni yöpöydälleni ja näen tuon tatuoidun muukalaisen nimen ruudulla. Yksi uusi viesti.  Huokaisen syvään. Kehoni nauttii syvästä pelosta, jännityksen tunteesta. Minä hieman tärisin.  Menen seisomaan ikkunan luokse. Katson kadulle verhojen välistä, mutta en näe siellä ketään. Tyhjä ja pimeä tie jatkui jatkumista yksin yksinäisyydessään. Valo vilkkuu yhä puhelimen näytöllä, mutta en käännä katsettani siihen kuitenkaan. Kuulen auton äänen, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin valomerkki kännykästäni. Huokaisen toistamiseen. Katselen yhä tielle ja näen parkissa mustan ajoneuvon. Ikkuna aukenee ja tatuoitu käsi näkyy jälleen. Muukalainen oli palannut.  Mietin lähikuukausia ja sitä kuinka nopeasti aika on vierähtänyt eteenpäin. Vasta äsken oli kiimainen ja kuuma kesä ja tämä likka kulki minihame päällä korkkareissa katuja kesäyön hämärinä pikkutunteina. Yhtäkkinen syksyn tulo, vesisateet ja pimenevät illat saivat minut jonkinlaiseen syysmasennuksen partaalle. M
Lähetä kommentti
Lue lisää