Rivoja tekoja

On varhainen aamu.
Kello on vähän yli kuuden, lähenee nopealla tahdilla puoli seitsemää.
Aurinko on alkanut lämmittämään kalpeaa ihoani ja näyttäytyy valonsäteinä, mutta vain hetkisen. Kaikki alkaa kahvista. Tuoreesta kahvista, joka tuoksuu intohimoisen hyvältä. Kahvi, jossa on ripaus syntiä. Vaarallisia ja koukuttavia himoja.
Päätän valita vaarallisen tien ja seurata sen kivistä polkua viimeiseen askeleeseen asti jonka koroilla tässä kirjoitetussa tarinassani eteeni otan.
Maanantaista lauantaihin. Istumme Muukalaisen kanssa kuin kahden koko maailmassa. Välillämme on ainoastaan tuore kahvi, tupakan tuoksu sekä hiljaisuus. Istumme usein hiljaa sanomatta sanaakaan toisillemme. Joskus puhumme liikaa, joskus jopa tuo mies pyytää minua pitämään turpani kiinni. Oudointa on, että se kiihottaa tätä korkoa. Muutama kuppi kaadetaan kurkusta alas, ja silloin tiedän olevani hereillä.

Vaarallisia ja Koukuttavia Himoja

Minä ja mielikuvitukseni. Helvetin paha yhdistelmä, jos se saa vallan. Minä ja villit tarinani, minä ja tuhmat mielikuvani meistä kahdesta jossakin muualla kuin tässä maailmassa jossa nyt elämämme.
Minä ja yksi vaarallinen Muukalainen.

... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ...

PahaMies.
Jos katse voisi kertoa enemmän, niin olisin jo alastomana hänen käsivarsillaan odottaen milloin viimeinen kipinä roihahtaisi liekeistä ja minua ei enää olisi.
En voinut antaa itselleni periksi.
Tunnen kuinka miehen kosketus saa minun jännitykseni raukeamaan kovalla rytinällä.
En voinut himoilleni mitään.
Vien oman käteni suulleni, sillä kuvittelen sen olevan tuon hurmurin käsi.
En voinut itselleni mitään.
Olin jumissa täällä, olin paossa karua elämää. 
Mutta se karu elämä olenkin minä itse.
Sängyllä makaava Muukalainen, kääntyy selkä minuun päin.
Painan verenpunaiset kynteni hänen iholleen, piirtäen synkällä musteella merkityt eloon.
Miksi janoan tuota miestä? Miksi tahdon kääriytyä tämän vaaralliseen syleilyynsä kerta kerran jälkeen yhä uudestaan...
PahaMies.
Jos rivot mielikuvat voisivat kertoa enemmän, niin hänen kätensä peittäisi suuni ettei huutoni kuuluisi vieraiden huoneisiin. Hän tarttuisi minuun ja ottaisi minut intohimoisen vaarallisesti.
Yö vaihtuu kauniiksi aamuksi ja minä olen hereillä.
Muukalaisesta jäi vain jälki valkoisiin lakanoihin ja synkkään mieleeni.
PahanMiehen askeleet kantautuivat jossakin päin Pimeää Maantietä.
... ... ... ... ... ... ... ... ... ...

On varhainen aamu.
Istumme siinä ja juomme aamun ensimmäisiä kupillisia. Palaan takaisin tuohon helvetin yksinkertaiseen hetkeen tässä kylänpahasessa ja käännän katseeni Muukalaiseen.
Tuleva viikko alkoi syntisesti, tunsin sen.

Tatuoitu renttu, mies vaarallisella ja isolla sydämellä seurasi tekemisiäni sivusilmällä.




P.s Tämä blogissa oleva tarina on faktaa ja fiktiota. Lupaathan käyttää mielikuvitusta, huumorintajua sekä kykyä suodattaa tarinan yksityiskohdat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos?
Älä myöskään ota kaikkea liian kirjaimellisesti, sillä tämähän on vain yksi tarina muiden joukossa.
K I I T O S!!!


Valokuva: Tuija Joska @peilityynirunoja_jostui