Miksi kielletty himottaa eniten?

Aina ja Ikuisesti-Päähenkilön ruutuvihosta 

Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi?

Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä?  Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana. 

Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta. 

Pohdin. 

Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?

Miten olisin hurmannut minut? Aksentillasi? Maailman paskimmalla vitsillä, joka naurattaa aina kerta kaikkiaan uudelleen ja uudelleen?

Olisitko tarjonnut lasin? 

Vai olisitko tarjonnut minulle röökistäsi savut?

Kerro minulle...

Joka tapauksessa en nähnyt sinua toisessa päässä baaria. Et omistanut laulua minulle sinä iltana, et suudellut kättäni niin kuin olisin mielikuvissani toivonut sinun tekevän. 

Huomasin kuitenkin itseni kaipaavani sitä kaikkea, jossakin päin rikasta mielikuvitusmaailmaani. 

Suljin silmäni.

Tunsin lämpimän kosketuksen kädessäni, avaten silmäni nopeasti. 

Islantilaiset "jäämiehet" jotka olivat tunnettuja kuumista lähteistään . Heillä oli tapana tässä kaupungissa tanssittaa kuulemma jokaista baarin naispuolista henkilöä. Olin siis yksi onnekkaista.

Pummin tupakan moottoripyörä mieheltä. Muistan kuinka seisoimme ulkona ja yritin saada rakennekynsieni kanssa sytkärin toimimaan. Sinä naurahdit tokaisten "naiset" ja tartuit kämmeneeni painaen kanssani sytytintä. 

Liekki syttyi.

Kunnes tajusin kaivaessani tulitikkuja laukustani että olin jo raapaisemassa tikkua rasian kylkeen tärisivillä käsilläni. 

Missä olit?

Puhaltaen henkäykset ulos, katsoin kuuta. 

Toivottavasti se oli yhtä upea kuin täällä puolella maailmaa. 

Lähtiessäni kävelemään kohti hotellia, halusin hypätä villisti moottoripyörän selkään ja tuntea olevani vapaa. Vapaa meistä, vapaa surusta sekä vapaana rakkaudesta. 

Mutta silti kielletty oli aina jollain tavalla kiellettyä. Päätin toimia kuin paikkakuntalainen....Jäädytin tunteeni, mutta yksi henkäys sinulta  minuun päin olisi saanut meikäläisen käymään lähdettä kuumempana. 

Tiesin sisimmässäni sinun elävän omaa elämääsi, omilla uusilla seikkailuillasi johon kuuluivat kasoittain uusia ihmisiä. Elämänkumppaneita. 

Normaali ihminen pääsee eteenpäin elämässään, mutta minä en ollutkaan se täysin normaali persoona. 

Halusin edetä rauhassa. Halusin surra sinut pois sydämestäni ja itkeä kuinka kurjaa elämä joskus on. Halusin nauraa ja iloita siitä miten pitkälle olen päässyt prosessissani. 

Riisuessani  korkokengät jossakin päin Islannin tienlaitaa heitin kysymyksen ilmoille...

Miksi antanut minun rakastaa sinua sellaisena kuin minä sinuun rakastuin? Enkö vakuuttanut sinua tarpeeksi sanoillani? 

Kuitenkin.

Viimeinen tanssi tanssitaan kun molemmat miettivät illan jatkoa sitä mitä seuraavaksi tapahtuu. 

Tanssi sinäkin. Minäkin tanssin. 

Mielikuvissa hyppään villisti moottoripyörän kyytiin, jota ajaa komea islantilainen mieshenkilö. Todellisuudessa olen ylittänyt tien ja hymyilen alkavalle yölle. 

Mielikuvissa jatkan kuvittelua. 

Todellisuudessa kirjoitin itseni viimeiselle hitaalle.

Yksin vai yhdessä? Kielletyn vai sallitun himon kanssa? Kerro minulle, rakkaani.

Villi.Vapaa. Kielletty.Himo.