Aina ja Ikuisesti - Novellin (päähenkilön) ruutuvihkosta.
Lisään saunaan puita. Katson lumoutuneena kiukaaseen, josta liekit yltyvät ja yltyvät kohti rajaa. Kuumuus. Kuinka se tuijottaa minuun takaisin sykkien ja sykkien yhä kohti määränpäätä. Mutta mikä olisi se kohta, jossa pistäisin fantasiani narikkaan?
Aistillisuus. Intohimo. Kontakti.
Ne halusin oppia kanssasi.
Joskus toivoisi, että voisi olla täysin aito. Miten helppoa onkaan kuvitella voivansa elää sellaista elämää, josta unelmoi tarinansa aikana. On totta että lähdin pakoon sitä rakkautta, jonka tartutit minuun pelkällä hymyllä, charmilla, silmillä sekä tupakan tuoksulla. Jos minun oli aika lähteä käsittelemään asiaa jota pohdin päivästä toiseen peläten tulevani hulluksi rakkaudesta?
Kolli.
Mitä teit minulle?
Sanat leviävät yhtä nopeasti kuin tuli kiukaan pesään. Tunnen polttavan kuumuuden sisälläni. Näen kuinka se näkee minun janoavan lisää kaikkea sitä kiellettyä intohimoa. Yhtälailla kuin me rakastelimme sinä yönä kuin kuu hohti punaisempana aikoihin. Historia toisti itseään. Olimme kaksi persoonaa, jotka eivät toistaisi samaa "virhettä" uudestaan.
Kysymys kuuluukin, mikä luokitellaan virheeksi?
Bodøn kalastajakylään levisi tieto, että sinulla oli toinen. Olit meistä se joka pääsi eteenpäin elämässään eikä jäänyt solmimaan kenkien nauhoja. Sinulla taisi olla maussasi vikaa, sillä teit monia virhearvioita. Minä puolestani tunnistin itseni juuri sellaiseksi joka saisi kuulokkeista naruihin yhtä pahaan solmuun itsensä kuin ihmissuhteensa.
Sinun osaltasi langat ovat suorat. Minun osaltani?
Vihaan tunnetta, kun ihmiset taputtavat olalle vakuuttaen kaikkien palaavan normaaliksi. Paskat. Jos kaikki palaisi normaaliksi, niin istuisit kanssani Helsingin Munkkiniemen kaksiossa todennäköisesti lattialla sillä sängystämme olisivat menneet jalat alta "vaihtaessamme tarroja" tiuhaan tahtiin.
Mitä sitten vaikka olisinkin jäänyt tuntemattoman miehen viereen? Mitä jos olisinkin lähtenyt baarimikon mukaan pilkun tullessa? Mitä jos pokaisin komean täkäläisen? Mietitkö sitä koskaan, että mitä jos?
Miksi minun piti kitua tässä tuskassa? Miksi sinä sait minut itkemään kohtaloani joka toinen aamu kun huomaan sinun olevan poissa sängystä jonka voisimme yhdessä omistaa?
Tuli on nyt levinnyt kokonaan kiukaaseen. Minä olen viimeistelemässä muistiinpanoni. Taivas on pilvetön, levollinen.
Kynästä musteen loppuminen taisi olla kohtalo, sillä mikäli uskoisimme siihen unelmoisimme. Ja kun vihdoin unelmoimme tahdomme palavasti uskoa kohtaloon.
Kommentit
Lähetä kommentti