Siirry pääsisältöön

Aistillisuus. Intohimo. Kontakti.

Aina ja Ikuisesti - Novellin (päähenkilön) ruutuvihkosta. 

Joskus toivoisi, että voisi olla täysin tuntematon. Miten helppoa onkaan kuvitella voivansa unohtaa joitakin asioita elämänsä varrella. On totta että lähdin pakoon sitä tunnetta, jota yhtäkkiä opin tuntemaan sinua kohtaan. Oikeastaan, joskus mietin tarkoitusta tälle kaikelle. Oliko minun aika lähteä käsittelemään asiaa jota en koskaan kuvitellut omalle kohdalleni käyvän?

Lisään saunaan puita. Katson lumoutuneena kiukaaseen, josta liekit yltyvät ja yltyvät kohti rajaa. Kuumuus. Kuinka se tuijottaa minuun takaisin sykkien ja sykkien yhä kohti määränpäätä. Mutta mikä olisi  se kohta, jossa pistäisin fantasiani narikkaan?
Aistillisuus. Intohimo. Kontakti. 
Ne halusin oppia kanssasi. 

Joskus toivoisi, että voisi olla täysin aito. Miten helppoa onkaan kuvitella voivansa elää sellaista elämää, josta unelmoi tarinansa aikana. On totta että lähdin pakoon sitä rakkautta, jonka tartutit minuun pelkällä hymyllä, charmilla, silmillä sekä tupakan tuoksulla. Jos minun oli aika lähteä käsittelemään asiaa jota pohdin päivästä toiseen peläten tulevani hulluksi rakkaudesta

Kolli. 
Mitä teit minulle?

Sanat leviävät yhtä nopeasti kuin tuli kiukaan pesään. Tunnen  polttavan kuumuuden sisälläni. Näen kuinka se näkee minun janoavan lisää kaikkea sitä kiellettyä intohimoa. Yhtälailla kuin me rakastelimme sinä yönä kuin kuu hohti punaisempana aikoihin. Historia toisti itseään. Olimme kaksi persoonaa, jotka eivät toistaisi samaa "virhettä" uudestaan. 

Kysymys kuuluukin, mikä luokitellaan virheeksi?

Bodøn kalastajakylään levisi tieto, että sinulla oli toinen. Olit meistä se joka pääsi eteenpäin elämässään eikä jäänyt solmimaan kenkien nauhoja. Sinulla taisi olla maussasi vikaa, sillä teit monia virhearvioita. Minä puolestani tunnistin itseni juuri sellaiseksi joka saisi kuulokkeista naruihin  yhtä pahaan solmuun itsensä kuin ihmissuhteensa. 

Sinun osaltasi langat ovat suorat. Minun osaltani

Vihaan tunnetta, kun ihmiset taputtavat olalle vakuuttaen kaikkien palaavan normaaliksi. Paskat. Jos kaikki palaisi normaaliksi, niin istuisit kanssani Helsingin Munkkiniemen kaksiossa todennäköisesti lattialla sillä sängystämme olisivat menneet jalat alta "vaihtaessamme tarroja" tiuhaan tahtiin. 

Mitä sitten vaikka olisinkin jäänyt tuntemattoman miehen viereen? Mitä jos olisinkin lähtenyt baarimikon mukaan pilkun tullessa? Mitä jos pokaisin komean täkäläisen? Mietitkö sitä koskaan, että mitä jos?

Miksi minun piti kitua tässä tuskassa? Miksi sinä sait minut itkemään kohtaloani joka toinen aamu kun huomaan sinun olevan poissa sängystä jonka voisimme yhdessä omistaa?

Tuli on nyt levinnyt kokonaan kiukaaseen. Minä olen viimeistelemässä muistiinpanoni. Taivas on pilvetön, levollinen.
Kynästä musteen loppuminen taisi olla kohtalo, sillä mikäli uskoisimme siihen unelmoisimme. Ja kun vihdoin unelmoimme tahdomme palavasti uskoa kohtaloon.

Aistillisuus. Intohimo. Kontakti.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korkojen Kapina vierailulla Puoli Seiskassa!

 Korkojen Kapina pääsi toteuttamaan UNELMANSA!  Puoli Seiskan kuuluisa pinkki sohva Toteutuuko mun pitkäaikainen unelma vihdoin ja viimein? Onko tämä oikeasti totta? Yhtenä toukokuun päivänä 2023 tapahtui yksi ikimuistoisin asia... "Minua jännitti tosi paljon kun kävelin Ylen tiloihin.  En voinut uskoa sitä todeksi"  Istahdin aulan sohvalle, josta minut tultiin hakemaan sovitusti. Lähdimme Tuulianna Tolan kanssa kiertämään studioita. Pääsin näkemään miltä uutisstudio, aamutvstudio ja ohjaamo näyttivät. Kurkistin myös maskihuoneeseen jossa tapasin tuttuja kasvoja! Parhain juttu koko kierroksessa oli kuitenkin itse Puoli Seiska ohjelmasta tuttua tutumpi pinkki sohva johon vierailijalla oli kunnia istahtaa haastattelun ajaksi.  Ohjelman juontajat ja työryhmä saivat vierailijan   eli minut viihtymään kaikin tavoin. Kahvia, keskusteluja sekä pientä "haastattelupätkää" oli tiedossa pian.  Ihanan Tuulianna Tolan kanssa juteltiin minun kirjastani joka ilmestyi heinäkuussa 2

Miksi kielletty himottaa eniten?

Aina ja Ikuisesti- Päähenkilön ruutuvihosta  Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi? Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä?   Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana.  Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta.  Pohdin.  Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?

Syntinen Askel 3/5

  Puhelin värähtää.  Käännän katseeni yöpöydälleni ja näen tuon tatuoidun muukalaisen nimen ruudulla. Yksi uusi viesti.  Huokaisen syvään. Kehoni nauttii syvästä pelosta, jännityksen tunteesta. Minä hieman tärisin.  Menen seisomaan ikkunan luokse. Katson kadulle verhojen välistä, mutta en näe siellä ketään. Tyhjä ja pimeä tie jatkui jatkumista yksin yksinäisyydessään. Valo vilkkuu yhä puhelimen näytöllä, mutta en käännä katsettani siihen kuitenkaan. Kuulen auton äänen, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin valomerkki kännykästäni. Huokaisen toistamiseen. Katselen yhä tielle ja näen parkissa mustan ajoneuvon. Ikkuna aukenee ja tatuoitu käsi näkyy jälleen. Muukalainen oli palannut.  Mietin lähikuukausia ja sitä kuinka nopeasti aika on vierähtänyt eteenpäin. Vasta äsken oli kiimainen ja kuuma kesä ja tämä likka kulki minihame päällä korkkareissa katuja kesäyön hämärinä pikkutunteina. Yhtäkkinen syksyn tulo, vesisateet ja pimenevät illat saivat minut jonkinlaiseen syysmasennuksen partaalle. M