Minä itse - kauniina sekä luonnollisena naisena.

HUOM. Iso kiitos!! Mukana merkitty joukko  UPEITA naisia, jotka tykkäsivät Korkojen Kapinan somekuvasta.


Osa kaheksan.

Jäin miettimään mitä sanoit minulle yhtenä paskimpana maanantaina kun sateen ropina peittosi melkein kokonaisen lauseesi.
Katsoit suoraan silmiini sanoen,
"Pysy juuri sellaisena kuin olet, sillä juuri sellaisena sinut tullaan muistamaan"
Nostaen pääni pohjamudista ylös, tajusin...

Pesen kasvoni kylmällä vedellä, tuijottaen itseäni peilistä.
Luonnollinen minä.
Pahimpina aamuina viime yön meikin rippeet näkyvät kasvoillani herätessä.
Hyvinä aamuina tunnen kuinka silkkisen pehmeä ihoni onkaan kosteusvoiteen myötä.
Huonona aamuna tuntuu, että kauneus on poissa.
Kuin kulkija joka vaeltelee ympäriinsä kartta väärinpäin eksyneenä.
Hyvänä mahtavana aamuna lauleskelen virkeänä suihkun jälkeen ja rakastan tunnetta jolloin uskon kaiken onnistuvan. Uskon itseeni.
Luonnollinen minä.

Odotat minua kiven luona pihassa.
"Ei kauppaan tarvitse meikata"
Heitän sinua kävyllä ja pyydän suksimaan lähimpään suohon.

Pesen kasvoni kylmällä vedellä, tuijottaen itseäni peilistä.
Sinä seisot takanani sanomatta sanaakaan.

Pelko.
Mitä jos lähdet kävelemään nauraen, jättäen minut pohtimaan uskallanko tulla ulos lainkaan kylpyhuoneesta?

Sinä seisot takanani hymyillen.
Suudellen niskaani, sanot "Pysy juuri tuollaisena kuin olet, sillä juuri sellaisena sinut tullaan muistamaan"

Aamukahvi maistui hyvälle. Seisoin t-paidassasi parvekkeella ja katselin ympärilleni.
Luonnollista.
Sytyttäessäsi tupakan tunsin kätesi vyötärölläni.

Olin onnellinen. Teit minut onnelliseksi sanoillasi. Kaikki oli hyvin.

Käännetään nämä mietelauseet toisinpäin.

Herään auringonpaisteeseen.
Voisin valita jäisinkö tänä aamuna nukkumaan välittämättä maailman menosta ja hukkua murheisiin. Valitsen sen toisen vaihtoehdon, nousen ylös.
Pesen kasvoni raikkaalla vedellä.

Pukiessa päälleni, päätän valita juuri ne vaatteet joista itse pidän.
Kohtaan pelkoni ja astun kaupan sisään meikit naamassa tai ilman.
Päästän valloille sen hymyn, jonka toivon sinun näkevän.

Lopputulos

Elämässä huolehditaan liikaa ulkonäköpaineista. Kysymys, riitänkö minä sellaisena  kun olen pyörii monen naisen mielessä. Just siksi kiusaaminen meitä kohtaan työpaikoilla, kouluissa ,ystäväpiireissä sekä parisuhteissa saa meidät tekemään itsellemme pahaa jälkeä. Arpia.


Tajusin.
Elämä ei ole ruusuilla tanssimista, sillä niitä hetkiä vaan tulee jolloin haluaisi heittää pyyhkeen kehään. Mut sitten mieleeni muistuu asia joka saa minut hymyilemään.
"Minä olen nuori, vahva sekä kiitollinen nainen. Sillä aamusin kun katson itseäni peilistä olen ylpeä sellaisena kun näen itseni ja olen hyväksyny sen että olen kaunis  myös ilman meikkiä."


Muista, ne jotka oikeasti välittävät sinusta niin he välittävät oikeasti sinusta JUURI sellaisena kuin olet.  Miltä näytät, mitä mieltä, mitä sanot... Olet paras, luonnollisena omana itsenäsi.


"Juon aamukahvia mökkini terassilla. Sivusilmällä huomaan kuinka olet saapunut vierelleni. Naurahdat. Sanoit näkeväsi kaksi luonnollista kaunotarta. Minut juuri heränneenä, hiukset sekaisin seisomassa  aamutakissa. Sekä Bodøn maiseman."

Ole juuri sellainen kuin olet, sillä juuri sellaisena sinut tullaan muistamaan.

Kiitos kirja projektin yhteistyökumppaneille & mukana oleville sponsoreille.
Aina ja Ikuisesti- novellin roolihenkilöiden kanssa.
Heinolan Zonta-kerho ry.