Osa kaks Kuppi kuumaa, sanon itselleni. Valkoista. Valkoista kuin lunta, mutta ei kuitenkaan unta. Sellaista mihin uppoaa kun talsii. Ottaessa uuden askeleen muistuu mieleen mitä koin kanssasi. Kysymys kuuluukin, astuimmeko totaaliseen epätoivoon? Kuppi kuumaa, sanon mielikuvitus ystävälleni. Mitä sinä ajattelet juuri nyt?  Tuntuuko sinustakin, että olisit hukassa jossakin erämaassa. Tuntuuko sinustakin, että kaipaat jotakin. Kysymys kuuluukin mitä luulen kaipaavani? Katsot minuun kädessäsi kuppi kuumaa. Vähän maitoa, ei sokeria. Hymyilet. Hymyilen takaisin. Valkoista. Kuin lunta, mutta polviin asti. Vedän villasukat jalkoihin,  katsellessani kuinka tuli rätisee nuotiossa.  Kysymys kuuluu, kuka opetti minut sytyttämään tämän kaiken? Muuttuiko se valkoisesta punaisen sävyyn?  Pitääkö se meidät paremmin pinnalla, jos kokeilisimme uudestaan? ...Mitä mieltä olet? Mielikuvitusystävä katoaa samalla tavalla kuin sinäkin.  Taisi poh