Osa viis. Me ei uskottu avioliittoon. Me haluttiin uskoa enemmän toistemme turvalliseen kahvittelu seuraan. Me ei oltu tavallinen pari, me ei oltu pari ollenkaan. Me vaan keitettiin kahvit silloin kun siltä tuntu ja juotiin ne lähekkäin sohvalla. Ensimmäinen kuppi . Tulet härnäämään minua keittiöön, suudellen niskaani. Menen purujen mittaamisessa sekaisin. Kumpi meistä olikaan huono matematiikassa? Toinen kuppi . Makaan sylissäsi sohvalla. Katsot telkkaria samalla vastaten minulle. Niin, aivan sekä juu sanat tulevat tutuiksi. Nautin siitä, sillä minulle riitti että olit olemassa. Me olimme olemassa . Toisen kupin jälkeen santsikuppi. Nousen ylös. Kävelen takaisin keittiöön. Täytän mukini kupposella kuumaa. Postiluukku kilahtaa, haet postin. Astelet myös keittiöön, heittäen laskut pöydälle. Tartun lämpimään käteesi, huomaan kuinka nostat kulmakarvaasi kurtistaen. Näky saa minut nauramaan. Hetken kuluttua makaan toistamiseen kainalossasi sohvan nurkassa. Va

Osa neljä Viime kuukaudet kohtaamisemme jälkeen olen elänyt rikkinäisessä retriitissä. Tunsin itseni  seinäksi, johon muodostui hetki hetkeltä reikä. Jotenkin tuntui kuin vuodenajat olisivat vierähtäneet ohitseni. Otan kulauksen termosmukista. Sulkiessa silmäni hengitän sisääni tuoretta kevättä. Mielikuvissamme tuijottaisimme nyt toisiamme sanattomina minuutista pariin. Tosi elämässä pyytäisin sinua poistumaan. Mutta kun nämä molemmat sekoitetaan yhteen, syntyy pakka jonka pelikortit ovat levinneet ympäriinsä heidän elämäänsä. Näin syntyy kuuluisa pakansekoittaja. Avaan silmäni. Mitä vittua täällä tapahtuu?  Kysyn itseltäni samalla kun tuijotan tyhjyyteen. Tunnen ison kämmenesi omassani. Revin itseni irti ottaen askeleen sivummalle. Miksi mä kuvittelen sut? Katsomme toisiamme. Minkä sä luulet vievän meitä eteenpäin? Tarina joka päättyy. Nojaan tolppaa vasten. Suljen silmäni. Avaan silmäni. Se olinkin vain minä joka sotki faktan ja fiktion keskenään. Oike