Minun kehomatkani alkoi kun täytin 14 vuotta. Se alkoi juuri pahimmassa murrosiässä ollessani 14 ja kesti sinne 18 vuotiaaseen saakka. Aloitetaan kertomalla, että olin koulukiusattu ysi luokkaan asti ja se jos mikä romutti mun itsetuntoa lattiatasoon. Olin koulussa mykkä enkä paljoa uskaltanut puhua mitään. Koulussa arvosanani kärsivät koska tietyt opettajat suoraan sanottuna eivät paljoa välittäneet siitä miten huonosti voin oppilaana. Meidän luokka oli kauhea ja sitä valtasivat coolit tytöt ja pojat jotka pitivät aina yhtä ja liikkuivat porukassa. Sitten oli ne muutamat hiljaiset, ne näkymättömät tapaukset joiden tavaroita voitiin heitellä ulos luokasta, roskiin. Sylkeä päälle ja heitellä koulukirjoilla sekä lyödä vaikkapa pään kovaan kiviseinään kysymättä sattuiko. Minä olin yksi niistä joka joutui uhriksi ja se jos mikä on yksi syy huonolle ja paskalle itsetunnolle sekä oman kehon vihaan. Mä juoksin tosin paljon ennen. Rakastin juoksemista ja pitkiä lenkkejä. Juoksin vesisateessa