Pure minua. Suutele minua. Rakasta minua. . . . Huusin perääsi. Yhtenä aamuna herätessäni tajusin uneni tarkoituksen. Olin edellisenä iltana antanut itselleni luvan kuvitella sinut viereeni. Annoin luvan kuvitella sinut ja minut yhdessä lusikkaan, kuinka nukahtaisimme. Heräisimme seuraavana aamuna antautuneina himolle, huudolle, naurulle tai pelkästään sellaiselle yksinkertaiselle hymylle. Hymylle, joka varmasti jokaiselle joskus ilmestyisi kasvoille ollessaan enemmän kuin iloinen. Kuvittelin, että aamulla joisimme yhdessä kahvit täysin alastomina. Kuvittelin, että makaisimme peiton alla yli puoleen päivään alastomina. Kuvittelin, että halaisimme toisiamme täysin alastomina... YLLÄTYS yllätys. Yllätyin itsekin kun heräsin aamuna huomatessani kuinka paljon olinkaan itsekseni kuvitellut. Tosi asia kuitenkin oli että sinä olit yhtä kaukana minusta kuin minun kuvitelmani yhteensä. En osannut laskea kuinka monta kilometriä välissämme oli mutta veikkasin enemmän kuin pariakymment