Nollaaminen.  Minun täytyi pistää asioita tauolle. Minun täytyi luopua joistakin ihmisistä elämässäni, jotta pystyn jatkossa hengittämään. Olen unohtanut kaiken muun siinä sivussa ja nyt elämä potkii päähän melkein jokaisessa asiassa mitä kohdalleni osuu.  Muutama sana viime vuodesta. Se että vuosi itsessään oli outo ja meni yllättävän nopeasti eteenpäin. Niin tälle korolle tapahtui ehkä enemmän asioita kuin koskaan on tapahtunut.  Sain nauraa vatsa kippurassa. Itkeä surusta ja onnesta. Menetin.  Ikävöin. Ymmärsin. Huusin. Panikoin. Epäröin ja vielä yhden kerran H U U S I N.  Mutta nyt tajuan miten paljon ne kaikki asiat opettivat minulle itselleni.                                                                      "  Rakastu elämään, kadu jälkikäteen" En aio valehdella kun sanon, että koin elämäni yhden parhaimmista seikkailuista. Ja se sai minut kasvamaan ihmisenä, kasvamaan ylpeänä naisena. Mutta eihän elämä koskaan pelkillä ruusuilla tanssimista ole. Täytyy kokea, jotta