Puoli vuotta sitten olisin lähtenyt. Mutta onneksi jokin sai minut jäämään tähän kylänpahaseen.  Ja se jokin on yksi tärkeimmistä elämäni tarinassa. Miten fiilareissa tämä Korko voikaan olla kun on lähellä sellaisia, jotka eivät katoa... Muukalainen polttaa tupakkaansa ja kuuntelee avautumistani jälleen kerran niin kuin joka päivä joka viikko. Naurahtaa, mörähtää. Joskus on hiljaa sanomatta mitään.  Ja juuri silloin kuin tunnen olevani pulassa itseni ja ongelmieni kanssa tuo mies katsoo minuun ja rauhoitun. Kysymys kuuluukin miten tuon ukon sanat, teot sekä joskus pelkkä vilkaisu saa minunlaiseni energiapiikin rauhoittumaan ja vetämään henkeä? Tämä kesä on ollut erilainen.  Haettuani yliopistoon puoli vuotta sitten olisin mielelläni lähtenyt karkuun pois ja aloittamaan elämäni puhtaalta pöydältä.  Mutta...  Sitten tapahtui jotakin. Jotakin pientä ja hyvin yksinkertaista asiaa. Suurta ja tärkeää, jotka saivat minut kuin mieleni rauhoittumaan.  Miksi lähtisin?! M