Makoilimme alastomina sängyssä. Vieraassa sängyssä. Täysin vieraassa talossa.  Halusimme rikkoa rajoja.  Rakkauden. Vihan. Kiihotuksen. Tupakan tuoksun rajoja. Alastomina, keho vasten kehoa.  Rauhoitun.  Saat minut jäämään paikoilleni tähän sänkyyn. Näihin huoneisiin.  Käännyn selkä sinuun päin. Hetken kuluttua tunnen kuinka Muukalainen on jälleen kiinni minussa. Ottaen minut syleilyynsä. Katson miehen tatuoituja käsiä ja vien ne kasvoilleni. Nuo tuoksuivat tupakalle, kahville sekä rakkaudelle. Mies nauroi kuulemalleen, painoi huulensa niskaani ja antoi muutaman suudelman. Muukalaisen parta kutitti ja sai siksi minut vaihtamaan asentoa. Pian katselimme toisiamme silmiin niin kuin ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten. Miten olikaan mahdollista, että minusta tuntui kuin mies olisi ollut elämässäni ikuisesti? Saattoi kulua jopa päiviä, viikkoja sekä kuukausia kun emme olleet minkäänlaisissa tekemisissä. Mutta joka kerta kun katseemme kohtasivat tunsi