Tunsin sen lähestyvän. Ja kun se lähestyi minua niin ymmärsin vihdoin ja viimein sen olevan todellinen.  Näin kirjoitin viime vuonna kun kerroin teille Pahasta Pukista.  Kaadan itselleni viiniä.  Nostan jalkani tuolin nojalle ja otan hörpyn.  Jäin miettimään hiljaa mielessäni kysymystä, joka askarrutti.  Saisinko kovan paketin rusetilla vai ilman? Viime vuonna mietin yleistä kysymystä, että oliko puhe Pahasta Pukista totta? Miltä sellainen näyttäisi? Pistän silmät kiinni ja alan pohtia mielessäni... Olisiko sillä joulupukin punainen takki ja lihaksissa tatuoinnit? Alkaisiko tämä mysteerimies vanhetessaan harmaantua? Polttaisiko tämä joulun kunniaksi paksuja sikareita vai pysyisikö edelleen tutussa ja turvallisessa punaisessa röökissä? Avaan silmäni ja otan uuden kulauksen juomastani.  Tämä vuosi on ollut kertakaikkisesti erilainen mitä yleensä. En tarkoita nyt maailmalla tapahtuneen episodin vuoksi. Tarkoitan itseäni, Korkkarinaikkosena.  Samaan aikaan olen menettänyt ja saanut elämää