Oli aika ottaa esille kokoelmastani ne korkokengät, jota koristivat niitit.  Niitit antoivat minulle voimaa. Nuo mustat korot antoivat minulle voimaa tukea ja tehdä seuraava päätökseni kaikkien näiden vuosien jälkeen. Minun oli pakko tehdä seuraava siirto sillä huomasin, etten ollut enää oma itseni. Mutta kun alan miettimään ääneen, niin olenko ollut koskaan? Mitä jos näinä  kahtena ja puolena vuotena tämä korkkarinaikkosen elämä on ollut jännittävämpää ja parempaa kuin koskaan aiemmin? Alan muistella Muukalaista. Muistelen kohtaamista vällyjen välissä, muistelen kaikkia niitä kahvikupillisia joita olemme kaataneet kurkusta alas santsikuppeineen. Muistelen tuota miestä kokonaisuutena. Mitä hän sanoi, mille tuo nauroi. Miten tuo vaarallinen Muukalainen niiden kaikkien tatuointien kanssa on ollut tämän naisen elämässä parasta pitkään aikaan.  Sitten palaan taas itseeni. Niihin aamuihin kun katson ikkunasta ulos ja huomaan miten vuodenajat vaihtuvat toiseen. Viikko viikon perään. Kuukaus