Miten olinkin tottunut aamukahveihin Muukalaisen seurassa. Ja silloin kun emme olleet samassa miljöössä tunsin yksinäisyyttä ja tyhjyyttä. Sunnuntait pohdin milloin tapaisin tuon komistuksen, milloin Muukalainen vittuilisi jälleen minulle. Katsoisi pitkään ja hartaasti. Sanoisi huomenta möreällä äänellä. Pitäisi pari päivää mykkäkoulua. Polttaisi ja joisi kahvia kanssani. Kerran aamulla, kerran päivällä ja yhden kerran keskellä yötä. Ja juuri ennen kun nukahtaisi, vilkaisisi minuun jotta voisin osaisin nukahtaa. Lopuksi kosketan vielä yhtä tatuointia, joka oli kuvioltaan sydämen muotoinen. Piirrän kynnellä ääriviivat näkyviin. Vilkaisen Muukalaiseen ja tiesin sisimmässäni että hänen sydämensä kertoi harvoin mutta asiaa. Sitten suljen silmäni.  Pelkäsin ihan helvetisti tätä sotkuista elämän tarinaa. Ja vaikka eilen viimeksi otimme pahasti yhteen, sanoen asioita joita katuu seuraavana päivänä...  Tänä aamuna Muukalaisen katsoessa tätä Korkoa niin syvälle silmiin, muistin miksi halusin k