Käännyn nopeasti sinuun päin, sillä haluan kuulla sanottavasi. Tämä hiljaisuus välillämme on kestänyt liian kauan. Kertakaikkisesti liian kauan. Pelkäsin.  Sinun takiasi korkoni korot vapisivat kävellessäni kohti männikköä.  Oikeastaan.  Syytän vain itseäni.  Minä taisin olla meistä se äkkipikaisempi yksilö. Sinä taas pidit jalat tiukasti ruohonjuuritasossa. Sanotaan, että liian nopeat askeleet voivat koitua kohtaloksi.  Mokasin.  Otin liian suuren harppauksen. Epäilen.  Nukkumiseni, syömiseni, aamulehden selailu ei ole mitään ilman meitä. Annan korkojeni vajota männikön mutaisen tason uumeniin. Hiljaisuus.  Voimani palasivat. Pystyin teippaamaan korkojen korot väliaikaisesti  teipillä.  Käännyt nopeasti minuun päin, sillä haluat kuulla sanottavani.  Tämä hiljaisuus välillämme saa loppua tähän pisteeseen.  Tänne metsään. Muuri sortui. Käki kukkui kolmesti. Käpy rasahti leopardikuvioiden alla.  Katsot min