Jos tää olis leikki... Tykkään jotenkin tuosta lauseesta. Se saa minut päästämään mielikuvitukseni kokonaan uusiin ympyröihin aivonystyröissäni. Kysymys kuuluu paljonko tarvitaan "mökkihöperyyteen"? Tottahan oli että olin asunut viimeiset viisi vuotta Helsingissä, jossa eläminen töiden ansioista oli saanut minut vaihtamaan maisemaa kotikylästä ( kokonaan toinen tarina) isompiin ympyröihin. Tottahan oli myöskin se että olin iloinen vaihtaessani uudestaan niin sanotusti maisemaa. Helsinki on täynnä ihmisiä. Kaiken näköisiä, nimisiä ikäisiä jne. Ja mahdollisuutesi törmätä  kaupassa vastaan tulevaan  samaan mummeliin on noin kakskytviis prosenttia sadasta ellet ( tunne mummelia entuudestaan ja tiedä tämä keskiviikon kauppareissun rutiinia.)  Pointtina. Olen yksi niistä, joka kulkee kadulla käyden lävitse tavallista arkea. En tiedä...Mitä olisi tapahtunut jos en olisi kokenut tätä rakastumisen huumaa ja jäänyt asumaan sinne mistä lähdin. Kuitenkin. Kuka tietää paluusta m

   "Sinä vakuutit minut sanoillasi.     Sinä sait minut unelmoimaan elämästä.     Kysymys kuuluukin, olitko se sinä vai lähettämäsi ruusut?" Kesä oli jo ylittänyt puolenvälin. Jotenkin tunsin kaipaavani syksyä ja sen kaatosateita, sillä kuumuus joka valloitti koko kropan sai minut haluamaan keskelle vesisadetta. En tiennyt millainen kesä oletettiin olevan Norjassa, mutta minulle se oli kutakuinkin ensimmäinen kokonainen. Usein pohdin mielessäni, miten kätevää olisi palata kotimaisemiin Suomeen. Jotenkin suunnitelmiin tuli äkillinen muutos varatessa lentolippua ja nopea peruuttaminen olikin se parhain vaihtoehto. Kuumuus oli saanut minut sekaisin. Mielessäni kuljin polttavan aavikon halki ilman vettä nähden kuvajaisia sinusta vaikka huomasinkin sen olevan vain tavallinen polttavan lämmin kesäpäivä mökkini pihalla. Etkä ollutkaan Linköpingissä samassa kyläkaupassa vihannestiskin toisella puolella saati vastaan kävelevä turisti Sorøn sivukujalla kartta väärinpäin kädess