OMG  melkein kuukausi vierähtänyt siitä kun viimeksi kirjoitin Korkojen Kapinaan tekstiä. Tämä alkuvuosi on ollut hyvin hektinen kaikkien erilaisten projektien parissa. Jopa niin hektinen, ettei ole tajunnut kuinka aika juoksee eteenpäin...  Joka tapauksessa tässä sitä nyt ollaan. Korkojen Kapina on vahvempi kuin koskaan aiemmin. Oikeastaan kirjoittaja on vahvempi kuin pitkiin aikoihin, sillä on saanut huilata hetken kirjoitusten parissa. Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia 25 000 lukijaani jotka olette lukeneet blogiani. Haluan myös henkilökohtaisesti kiittää kaikista tsemppiviesteistä ja siitä miten innolla odotatte uusia postauksia sekä tarinoita somessa ja kolumneja jotka ilmestyvät kerran kuussa paikallislehteen eli Heinolan Itä-Hämeeseen.  On ilo kuulla kuinka kirjoitukseni ovat saaneet lukijat hyvälle mielelle. Kuinka tarinoita Pimeästä Maantiestä on kaivattu ja jääty arvailemaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Milloin ilmestyy 301:nen Korkokenkä kokoelmiin ja milloin kerron jotain uu

                " Mitä sitten, jos yksi parhaista kavereista olikin oma pappa?" Taas oli tämän Koron vuoro kirjoittaa paikallislehteen Päivän vieras osioon. Viime lauantaina 20.02.2021 oli jälleen oma kirjoitukseni Heinolan Itä-hämeessä. Täytyy kyllä myöntää, että olen liikuttunut kaikista niistä kommenteista joita olen saanut kirjoituksistani tähän mennessä. On huikeaa kuulla iloisia kommentteja lukijoiltani ja varsinkin kun he kertovat odottavansa jälleen seuraavia juttujani lehdessä. Palatakseni viime kirjoitukseen, jonka kirjoitin omasta papastani. Hän oli minulle yksi parhaista ystävistäni tässä elämänkerrassa. Haki usein koulusta. Opetti juomaan kahvia. Keitti maailman parhaat Kaputsiinot. Paistoi parhaat vohvelit ja pannukakut. Papalle sai kertoa kaikki murheet... Kuitenkin eteen tuli se päivä kun pappaa ei enää ollut. Päivä joka tipautti koko meidän perheemme polvilleen.  Tuli sunnuntai, isänpäivä, se vei meiltä papan.  Eikä enää voinut pyytää häntä kahville tai kysy