Tupakka syttyy.  Mies ottaa punaisesta röökistään otteen vetäen pitkät sauhut.  Sitten hän ojentaa tuon savukkeen minulle ja jää katsomaan kuinka pistän huulilleni tupakan. Kuinka tartun siihen ottaen palan nautintoa. Palautan sen Muukalaisen käteen ja tunnen hänen kosketuksensa lähelläni. Miten yksi pieni hipaisu voi tuntua kielletyn hyvälle?   Me emme paljoa puhuneet. Katsoin suoraan eteenpäin istuessani hänen kyydissään odottaen, että jotakin tapahtuisi. Radiosta kuului muistaakseni illan viimeinen uutislähetys juuri samoihin aikoihin kun tuo mies avasi autonsa ikkunan ja heitti tupakantumpin tielle. Hetken kuluttua hän katsoi minuun ja sanoi yhdellä lauseella tietävänsä mitä oli tapahtunut tämän poissaollessa. En tiennyt puhuiko Muukalainen nyt tapahtumista kylänpahasessa vai tapahtumista koskien minun elämääni. Joka tapauksessa olin vaitonainen vielä pitkään tuon lauseen kuullessani.  En tiennyt miten suhtautua nähdessä Muukalaisen jälleen. Katson Pimeälle Maantielle ja alan muis