Käännyn nopeasti sinuun päin, sillä haluan kuulla sanottavasi.
Tämä hiljaisuus välillämme on kestänyt liian kauan.
Kertakaikkisesti liian kauan.
Pelkäsin.
Sinun takiasi korkoni korot vapisivat kävellessäni kohti männikköä.
Oikeastaan.
Syytän vain itseäni.
Minä taisin olla meistä se äkkipikaisempi yksilö. Sinä taas pidit jalat tiukasti ruohonjuuritasossa.
Sanotaan, että liian nopeat askeleet voivat koitua kohtaloksi.
Mokasin.
Otin liian suuren harppauksen.
Epäilen.
Nukkumiseni, syömiseni, aamulehden selailu ei ole mitään ilman meitä.
Annan korkojeni vajota männikön mutaisen tason uumeniin.
Hiljaisuus.
Voimani palasivat.
Pystyin teippaamaan korkojen korot väliaikaisesti teipillä.
Käännyt nopeasti minuun päin, sillä haluat kuulla sanottavani.
Tämä hiljaisuus välillämme saa loppua tähän pisteeseen.
Tänne metsään.
Muuri sortui. Käki kukkui kolmesti. Käpy rasahti leopardikuvioiden alla.
Katsot minuun ylpeänä, sillä huomasit minun ylittäneen omat rajani.
Katsot minuun ylpeänä, sillä huomasit minun ylittäneen omat rajani.
Ehkäpä.
Joku päivä meitä voidaan kutsua monikoksi.
Käännyt kuitenkin takaisin, jatkaen matkaasi.
Istahdan vuorostani kannolle.
Katseeni kääntyy likaisiin korkoihin, itseeni mukaan lukien.
Minulla ei jäänyt käteeni täyttä sienestäjän koria taikka marjastajan ämpäriä.
Päinvastoin.
Hyttysen puremia, yksi pilaantunut ihmissuhde sekä likainen kokonaisuus keskellä hevonkuusenkorpea.
Käännyt kuitenkin takaisin, jatkaen matkaasi.
Istahdan vuorostani kannolle.
Katseeni kääntyy likaisiin korkoihin, itseeni mukaan lukien.
Minulla ei jäänyt käteeni täyttä sienestäjän koria taikka marjastajan ämpäriä.
Päinvastoin.
Hyttysen puremia, yksi pilaantunut ihmissuhde sekä likainen kokonaisuus keskellä hevonkuusenkorpea.
Kommentit
Lähetä kommentti