Siirry pääsisältöön

Alla takin on suojassa sydän lämpöinen...

Yhtenä myrskyisenä iltana pihalla olevasta tammesta tippuivat viimeiset lehdet. Muistan kuinka jäin tuijottamaan tuota näkyä, jonka näen vieläkin mielessäni selkeästi. Kuitenkin ennen lehtien tippumista tapahtui jotakin mistä minun täytyy kertoa sinulle.
Jääköön se sitten yhteiseksi salaisuudeksi jota ei kukaan muu tulisi koskaan tietämään.

Yhtenä myrskyisenä iltana sytytin mökkini terassille kynttilän. Vetäessä tikkua rasian kylkeen se syttyi ensimmäisellä kerralla vaikka olin varautunut kokonaiseen askiin. Tiesin sinun olevan jossain lähistöllä, sillä lämmin henkäys joka korkealta vuonolta puhalsi sai minut ajattelemaan sinua. Jos minä olisin voinut muuttua  vanhaksi öljykynttiläksi niin olisin toivonut sinun toimivan sytyttäjänä. Olisin halunnut, että sinä olisit raapaissut tikullasi minuun.
Kun ruska saapui täyttämään ihmisten mielen iloisilla väreillään, lumoavalla kauneudellaan sekä täydellisellä hiljaisuudella.
Sinä olit minun ruskani.

Saavut yhden kerran syksyisin.
Tulet aina silloin taakseni seisomaan ja ottamaan tarvittaessa kopin.

Kaikki se saa minusta loppumaan tietyn energian.
Jos olisin puu, arvaisitko mikä laji olisin?

Minua paleli, joten sytytyksen jälkeen lähdin takaisin sisälle. Mökkini takassa roihui tuli, joten tiesit täällä odottavan hyvin kuumana käyvä ihminen. Tai sanotaanko näin, että jos en ollut vielä tarpeeksi lämmin niin sinä tiesit sopivan taktiikan miten tämän naisen sai käymään kuumana.

Kova tuulenpuuska löi hirsisen rintamamiestalon ikkunaan. Se sai minut heräämään torkuiltani nojatuolista. Tunsin ihollani hetkelliset kylmät väreet pelkästä ajatuksesta, että joutuisin myrskynsilmään.
Toisaalta sinun kanssasi olisin valmis mihin tahansa. Olin varma, että jokainen (nainen) kulkija tietäisi miten toimia jos jotain kovaa tulisi vastaan...
Tietenkin oli myös niitä "myrskyjä" joita tallaisimme nopeaan nousukiitoon sekä vielä pikaisempaan laskukiitoon.  Tietenkin ne pitäisi kohdata yhdessä...
Kysymys kuitenkin vinkui korvissani, olitko valmis kohtaamaan nämä jokaisen retkeilijän haasteet kanssani?

Minä olin varma siitä, että tulisit tänä yönä. Jotenkin uskoin taivaan merkkeihin ja olin täysin varma tulostasi tulevana yönä. Kaiken varalta olin heittänyt vaatteeni nurkkaan ja jäin odottamaan sinua peiton alle täysin alastomana.
Toivon sydämestäni, että kohtalo toisi sinut levähtämään luokseni. Sinä tarvitsit voimia jatkaen matkaasi eteenpäin ja niitä minulta sait.
Olin valmis antamaan kasan omia sinulle.

Kellon lyödessä kahta tajusin, ettet kuitenkaan ollut vieressäni. Käänsin kylkeä ja aioin nukahtaa yksin vuoteeseeni.
Paikka, joka olisi voinut hohtaa kuumana olikin vain unelma mikä ei koskaan toteutunut.

Kunnes oveen lyödään kolme kertaa peräkkäin. Sydämeni hakkaa tuhatta ja sataa, sillä ajatus sinusta ja siitä miten yksi suudelma johtaisi toiseen...

Ja kun vihdoin avasin oven....




Okei. Tottahan oli, että oli "todella" myrskyinen yö. Saattoi oikeesti sataa pari tippaa vettä ja saattoi olla että jouduin sytyttämään enemmän tikkuja kuin vain ja ainoastaan yhden.
Okei. Tottahan oli, että jos odottaisin sinua edelleen alasti sängyssäni niin olisin jäätynyt, homehtunut tai muuten kyllästynyt nainen joka odotti turhaan prinssiä pelastamaan prinsessansa jonnekkin hevonkuusenkorpeen...

Mutta mitä tulee syksyiseen aamuun niin sen kauneus kumpusi yli vuonojen. Maisemaa peitti värikkään pirteä väriyhdistelmä. Ja mitä tulee siihen rauhallisuuteen...

Omassa mielikuvituksessani viime yö olisi saanut minut huutamaan nautinnosta. Meitä molempia olisi kihelmöinyt ajatus tulemisesta ja puuskuttaessamme lampaantaljan päällä olisimme voineet arvuutella kumpi kuumuus meidät sai ...

Seuraavana aamuna herätessäni kävin puhaltamassa kynttilän sammuksiin ja jäin paikalleni seisomaan.

Tammi oli pudottanut viimeisen kultaisen lehtensä samana päivänä jolloin en olisi uskonut sinun kävelevän mökkitietä pitkin.

Sinä olit vihdoin saapunut.
Ruska oli tullut takaisin.
Mutta minä vedin nahkatakin päälleni.



°Odotin syksyä ja värejä sen.
Alla takin tän suojassa on sydän lämpöinen°




Psst. Aina & Ikuisesti pokkari löytyy kaikista verkkokirjakaupoista sekä kirjapörsseistä kautta maan.
Pssst. Myös saatavilla e-kirjana.
Tilaamaan!

Kaupallinen yhteistyö;
Naisten Vaateliike Elena, Kauppakatu 8 18100 Heinola

Runot Tuija Joska

Seuraa meitä somessa;
FB: Korkojen Kapina
IG: mediamadiidas
SC: mediamadiidass


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korkojen Kapina vierailulla Puoli Seiskassa!

 Korkojen Kapina pääsi toteuttamaan UNELMANSA!  Puoli Seiskan kuuluisa pinkki sohva Toteutuuko mun pitkäaikainen unelma vihdoin ja viimein? Onko tämä oikeasti totta? Yhtenä toukokuun päivänä 2023 tapahtui yksi ikimuistoisin asia... "Minua jännitti tosi paljon kun kävelin Ylen tiloihin.  En voinut uskoa sitä todeksi"  Istahdin aulan sohvalle, josta minut tultiin hakemaan sovitusti. Lähdimme Tuulianna Tolan kanssa kiertämään studioita. Pääsin näkemään miltä uutisstudio, aamutvstudio ja ohjaamo näyttivät. Kurkistin myös maskihuoneeseen jossa tapasin tuttuja kasvoja! Parhain juttu koko kierroksessa oli kuitenkin itse Puoli Seiska ohjelmasta tuttua tutumpi pinkki sohva johon vierailijalla oli kunnia istahtaa haastattelun ajaksi.  Ohjelman juontajat ja työryhmä saivat vierailijan   eli minut viihtymään kaikin tavoin. Kahvia, keskusteluja sekä pientä "haastattelupätkää" oli tiedossa pian.  Ihanan Tuulianna Tolan kanssa juteltiin minun kirjastani joka ilmestyi heinäkuussa 2

Miksi kielletty himottaa eniten?

Aina ja Ikuisesti- Päähenkilön ruutuvihosta  Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi? Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä?   Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana.  Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta.  Pohdin.  Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?

Syntinen Askel 3/5

  Puhelin värähtää.  Käännän katseeni yöpöydälleni ja näen tuon tatuoidun muukalaisen nimen ruudulla. Yksi uusi viesti.  Huokaisen syvään. Kehoni nauttii syvästä pelosta, jännityksen tunteesta. Minä hieman tärisin.  Menen seisomaan ikkunan luokse. Katson kadulle verhojen välistä, mutta en näe siellä ketään. Tyhjä ja pimeä tie jatkui jatkumista yksin yksinäisyydessään. Valo vilkkuu yhä puhelimen näytöllä, mutta en käännä katsettani siihen kuitenkaan. Kuulen auton äänen, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin valomerkki kännykästäni. Huokaisen toistamiseen. Katselen yhä tielle ja näen parkissa mustan ajoneuvon. Ikkuna aukenee ja tatuoitu käsi näkyy jälleen. Muukalainen oli palannut.  Mietin lähikuukausia ja sitä kuinka nopeasti aika on vierähtänyt eteenpäin. Vasta äsken oli kiimainen ja kuuma kesä ja tämä likka kulki minihame päällä korkkareissa katuja kesäyön hämärinä pikkutunteina. Yhtäkkinen syksyn tulo, vesisateet ja pimenevät illat saivat minut jonkinlaiseen syysmasennuksen partaalle. M