Siirry pääsisältöön

game over

Makoilimme alastomina sängyssä.
Vieraassa sängyssä. Täysin vieraassa talossa. 

Halusimme rikkoa rajoja. 

Rakkauden.
Vihan.
Kiihotuksen.
Tupakan tuoksun rajoja.

Alastomina,
keho vasten kehoa. 

Rauhoitun. 
Saat minut jäämään paikoilleni tähän sänkyyn.
Näihin huoneisiin. 

Käännyn selkä sinuun päin. Hetken kuluttua tunnen kuinka Muukalainen on jälleen kiinni minussa. Ottaen minut syleilyynsä. Katson miehen tatuoituja käsiä ja vien ne kasvoilleni. Nuo tuoksuivat tupakalle, kahville sekä rakkaudelle. Mies nauroi kuulemalleen, painoi huulensa niskaani ja antoi muutaman suudelman. Muukalaisen parta kutitti ja sai siksi minut vaihtamaan asentoa. Pian katselimme toisiamme silmiin niin kuin ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten.
Miten olikaan mahdollista, että minusta tuntui kuin mies olisi ollut elämässäni ikuisesti? Saattoi kulua jopa päiviä, viikkoja sekä kuukausia kun emme olleet minkäänlaisissa tekemisissä. Mutta joka kerta kun katseemme kohtasivat tunsin sydämessäni enemmän kuin koskaan. 

Käännyn sinuun päin. Vieressäni oleva tyhjä paikka saa minut tuntemaan yksinäisyyttä. 
Miksi Muukalainen, miksi? 

Voisimmeko rikkoa jälleen rajoja? 

Hetken huuman.
Intohimon.
Muutaman katseen takia? 

Makoilla alastomina, keho vasten kehoa.

Rauhoitun.
Saat minut jäämään paikoilleni tähän sänkyyn.
Näihin huoneisiin. 

Lähetin Muukalaiselle kysymyksen...

game over?!?

Korkojen Kapina - blogi haluaa toivottaa hyviä lukuhetkiä! 


Valokuva: Tuija Joska 
IG: Peilityynirunoja_jostui


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korkojen Kapina vierailulla Puoli Seiskassa!

 Korkojen Kapina pääsi toteuttamaan UNELMANSA!  Puoli Seiskan kuuluisa pinkki sohva Toteutuuko mun pitkäaikainen unelma vihdoin ja viimein? Onko tämä oikeasti totta? Yhtenä toukokuun päivänä 2023 tapahtui yksi ikimuistoisin asia... "Minua jännitti tosi paljon kun kävelin Ylen tiloihin.  En voinut uskoa sitä todeksi"  Istahdin aulan sohvalle, josta minut tultiin hakemaan sovitusti. Lähdimme Tuulianna Tolan kanssa kiertämään studioita. Pääsin näkemään miltä uutisstudio, aamutvstudio ja ohjaamo näyttivät. Kurkistin myös maskihuoneeseen jossa tapasin tuttuja kasvoja! Parhain juttu koko kierroksessa oli kuitenkin itse Puoli Seiska ohjelmasta tuttua tutumpi pinkki sohva johon vierailijalla oli kunnia istahtaa haastattelun ajaksi.  Ohjelman juontajat ja työryhmä saivat vierailijan   eli minut viihtymään kaikin tavoin. Kahvia, keskusteluja sekä pientä "haastattelupätkää" oli tiedossa pian.  Ihanan Tuulianna Tolan kanssa juteltiin minun kirjastani joka ilmestyi heinäkuussa 2
Lähetä kommentti
Lue lisää

Miksi kielletty himottaa eniten?

Aina ja Ikuisesti- Päähenkilön ruutuvihosta  Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi? Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä?   Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana.  Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta.  Pohdin.  Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?
1 kommentti
Lue lisää

Syntinen Askel 3/5

  Puhelin värähtää.  Käännän katseeni yöpöydälleni ja näen tuon tatuoidun muukalaisen nimen ruudulla. Yksi uusi viesti.  Huokaisen syvään. Kehoni nauttii syvästä pelosta, jännityksen tunteesta. Minä hieman tärisin.  Menen seisomaan ikkunan luokse. Katson kadulle verhojen välistä, mutta en näe siellä ketään. Tyhjä ja pimeä tie jatkui jatkumista yksin yksinäisyydessään. Valo vilkkuu yhä puhelimen näytöllä, mutta en käännä katsettani siihen kuitenkaan. Kuulen auton äänen, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin valomerkki kännykästäni. Huokaisen toistamiseen. Katselen yhä tielle ja näen parkissa mustan ajoneuvon. Ikkuna aukenee ja tatuoitu käsi näkyy jälleen. Muukalainen oli palannut.  Mietin lähikuukausia ja sitä kuinka nopeasti aika on vierähtänyt eteenpäin. Vasta äsken oli kiimainen ja kuuma kesä ja tämä likka kulki minihame päällä korkkareissa katuja kesäyön hämärinä pikkutunteina. Yhtäkkinen syksyn tulo, vesisateet ja pimenevät illat saivat minut jonkinlaiseen syysmasennuksen partaalle. M
Lähetä kommentti
Lue lisää