Oli aika ottaa esille kokoelmastani ne korkokengät, jota koristivat niitit.
Niitit antoivat minulle voimaa. Nuo mustat korot antoivat minulle voimaa tukea ja tehdä seuraava päätökseni kaikkien näiden vuosien jälkeen. Minun oli pakko tehdä seuraava siirto sillä huomasin, etten ollut enää oma itseni. Mutta kun alan miettimään ääneen, niin olenko ollut koskaan? Mitä jos näinä kahtena ja puolena vuotena tämä korkkarinaikkosen elämä on ollut jännittävämpää ja parempaa kuin koskaan aiemmin? Alan muistella Muukalaista. Muistelen kohtaamista vällyjen välissä, muistelen kaikkia niitä kahvikupillisia joita olemme kaataneet kurkusta alas santsikuppeineen. Muistelen tuota miestä kokonaisuutena. Mitä hän sanoi, mille tuo nauroi. Miten tuo vaarallinen Muukalainen niiden kaikkien tatuointien kanssa on ollut tämän naisen elämässä parasta pitkään aikaan.
Sitten palaan taas itseeni. Niihin aamuihin kun katson ikkunasta ulos ja huomaan miten vuodenajat vaihtuvat toiseen. Viikko viikon perään. Kuukausi kuukauden perään. Vuosi vuoden perään. Ja huomaan itseni olevan edelleen tässä pisteessä. Miettien liikaa pahoja askelia.
Huomaan miten olen kasvanut Aikuiseksi Naiseksi.
Yksinkertaisesti. Tämä korko ajatteli, että sen elämän tarkoitus on kerätä kenkiä niin paljon, että ei loppujen lopuksi tiedä mihin ne kaikki kauniit ja upeat yksilöt laittaisi. Korko, joka kuvitteli vuosia sitten ettei kukaan enää koskaan pääse niin lähelle...Mutta sitten jotain tapahtui. Ja se jokin sai minut jatkamaan elämistä täysillä, ottamaan riskejä ja unelmoimaan yhä uudestaan ja uudestaan. Tiedän miltä tuntuu seisoa Pimeällä Maantiellä ilman tietoa tulevasta. Tiedän, miltä tuntuu herätä onnellisena vaikka seuraavasta liikkeestä ei ollutkaan mitään suunnitelmaa. Tiedän ja tunnen miten sydämeni haluaa minun toimivan pelkästään kuuntelemalla itseäni.
Muukalaisen kädet. Tiedän, tunnen ja muistan miltä se punainen rööki tuoksui. Olen herännyt yksin ikävän tunteeseen ja valvonut loput yöstä.
Tajuan miten tämä maailma, tämä kaupunki, tuo kylä voi saada ihmisen tekemään vaikeita raskaita päätöksiä. Iloisia, hauskoja. Mieleenpainuvia muistoja. Ja mitä tulee kylänpahaseen... Minä jäin koska jokin sai minut jäämään. Minä jäin koska halusin niin. Ja minä teen seuraavan siirtoni, koska tunnen sen olevan oikea ratkaisu. Minä seurasin sydämeni ääntä ja tein valintani sen mukaan.
°Tunnen tyhjyyttä. Tunnen olevani yhtä autio kuin tämä kylä josta olen löytänyt itseni kaikkien näiden tapahtumarikkaiden vuosien jälkeen. Tunnen rakkautta sekä ystävyyttä. Tunnen, että minulla on jotakin sellaista lähelläni joka pysyisi vaikka mitä tapahtuisi. Tunnen jälleen jalkani tätä maata vasten ja tiedän missä seison mustilla niitti koroillani. °
Yhtenä syksyisenä päivänä joimme kahvimme mustina. Ja Muukalaisen seisoessa eteisessä huomasin miten olinkaan pelännyt seuraavaa lausetta, jonka suustani päästin.
Korko tiesi sydämessään rakastavansa ja välittävänsä liikaa. Korko tajusi milloin oli aika irroittaa. Korko huomasi ettei kahvi mennyt enää niin hyvin alas.
Ja yhtäkkiä tunsin Muukalaisen lähelläni. Tunsin tuon tuoksun ja mörähdyksen.
Kaataessa kahvia kuppiin katsoin ikkunasta ulos. Tuo vaarallinen ja tatuoitu Muukalainen katosi elämästäni hetkeksi. Ja vaikka tiesin sen olevan hyväksi, pelko sai ihokarvat nousemaan pystyyn. Nielaisen tyhjää.
Laittaen jalkaani nuo korkokengät, joita koristavat metalliset niitit. Tunnen itsessäni samaan aikaan voimaa ja haikeutta. Olin silti valmis ottamaan riskin ja olemaan hetken aikaa ilman tuota vaarallista kundia.
Yksinkertaisesti. Vaikka Pimeä Maantie olikin hetken täysin hiljainen ja eloton. Niin jokin yö se käy vielä lähempänä minua kuin koskaan koskaan aiemmin.
°Omistettu ystävälleni, joka on tukeni ja turvani. Elämäni Muukalaiselle, Hubbikselle. °
KYLÄNPAHASEN KORKKARINAIKKONEN - OSAT 1 SEKÄ 2 LÖYDÄT KORKOJEN KAPINAN BLOGISTA!
P. S Tämä blogissa oleva tarina on faktaa ja fiktiota. Lupaathan käyttää mielikuvitusta, huumorintajua sekä kykyä suodattaa tarinan yksityiskohdat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? Älä myöskään ota kaikkea liian kirjaimellisesti, sillä tämähän on vain yksi tarina muiden joukossa. K I I T O S!!!
K I I T O S tuhannesti kaikille niille, jotka ovat seuranneet kaikkia 1-3 tarinan osaa . On ihana kuulla miten Korkojen Kapinan blogista ja kaikista kenkäpareista on pidetty ja kuinka se on saanut ihania kommentteja kaikkien näiden vuosien aikana!
Kommentit
Lähetä kommentti