Siirry pääsisältöön

Rakastu elämään, kadu jälkikäteen

Nollaaminen. 
Minun täytyi pistää asioita tauolle. Minun täytyi luopua joistakin ihmisistä elämässäni, jotta pystyn jatkossa hengittämään. Olen unohtanut kaiken muun siinä sivussa ja nyt elämä potkii päähän melkein jokaisessa asiassa mitä kohdalleni osuu. 
Muutama sana viime vuodesta. Se että vuosi itsessään oli outo ja meni yllättävän nopeasti eteenpäin. Niin tälle korolle tapahtui ehkä enemmän asioita kuin koskaan on tapahtunut. 
Sain nauraa vatsa kippurassa.
Itkeä surusta ja onnesta.
Menetin. 
Ikävöin. Ymmärsin. Huusin. Panikoin. Epäröin ja vielä yhden kerran H U U S I N. 
Mutta nyt tajuan miten paljon ne kaikki asiat opettivat minulle itselleni. 


                       

                                    " Rakastu elämään, kadu jälkikäteen"


En aio valehdella kun sanon, että koin elämäni yhden parhaimmista seikkailuista. Ja se sai minut kasvamaan ihmisenä, kasvamaan ylpeänä naisena. Mutta eihän elämä koskaan pelkillä ruusuilla tanssimista ole. Täytyy kokea, jotta voi myöhemmin katua. Pitää katua, jotta voi ymmärtää. Pitää oppia kuuntelemaan itseään ja pistämään pelin poikki tarvittaessa. 
Minä pistin pelin poikki. Kuljin pelilaudan laidasta laitaan pohtiessani uutta vuotta ja sitä mitä haluan tehdä. Ja vieläkään en ole täysin varma aikeistani, mutta otan askeleen toivon mukaan parempaan suuntaan. 

Alkuvuosi on alkanut kiireisesti. On tapahtunut ja tapahtumassa hienoja ja pelottavia uusia asioita. Muutoksia, jotka saavat tämän Beigen korkokengän tärisemään pelosta. Iloitsemaan kaikista tulevista asioista ja tapahtumista. Nyt vain pidetään peukut pystyssä, että tämä maailmalla pyörivä episodi saataisiin haltuun ja jokaisen meistä olisi helpompi hengittää ilman kasvomaskia. 


Mitä toivon tulevalta vuodelta?
- Yhdet keltaiset korkokengät.
- Itsevarmuutta sekä luottamusta itseeni. 
- Uusien ilmestyvien teosten iloisia reaktioita.
- Paluuta oman alan töihin, eli edes muutamia juontokeikkoja tänä vuonna. 


... Mitä tulee minuun itseeni?
 En kadu päätöksiä joita olen tehnyt. En kadu rakastumista. En kadu jäämistä tähän kylänpahaseen. 
Ja vaikka kuulen joiltakin ihmisiltä negatiivisia lauseita tai kommentteja tehdyistä päätöksistä niin en aio välittää niistä tippaakaan. Tämä on minun elämäni ja juuri siksi saan olla ylpeä KorkkariNaikkonen. 



KorkkariNaikkonen





Rakas Korkojen Kapinan Blogini lukija... 
Tahdon kiittää kaikista niistä tsemppiviesteistä, joita olen saanut lähiaikoina. Toivon sinulle rakkautta, terveyttä ja iloisia aikoja!

















       "Yksi muistiinpano on saanut lopullisen pisteen ja nyt on aika kirjoittaa uusia. "



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korkojen Kapina vierailulla Puoli Seiskassa!

 Korkojen Kapina pääsi toteuttamaan UNELMANSA!  Puoli Seiskan kuuluisa pinkki sohva Toteutuuko mun pitkäaikainen unelma vihdoin ja viimein? Onko tämä oikeasti totta? Yhtenä toukokuun päivänä 2023 tapahtui yksi ikimuistoisin asia... "Minua jännitti tosi paljon kun kävelin Ylen tiloihin.  En voinut uskoa sitä todeksi"  Istahdin aulan sohvalle, josta minut tultiin hakemaan sovitusti. Lähdimme Tuulianna Tolan kanssa kiertämään studioita. Pääsin näkemään miltä uutisstudio, aamutvstudio ja ohjaamo näyttivät. Kurkistin myös maskihuoneeseen jossa tapasin tuttuja kasvoja! Parhain juttu koko kierroksessa oli kuitenkin itse Puoli Seiska ohjelmasta tuttua tutumpi pinkki sohva johon vierailijalla oli kunnia istahtaa haastattelun ajaksi.  Ohjelman juontajat ja työryhmä saivat vierailijan   eli minut viihtymään kaikin tavoin. Kahvia, keskusteluja sekä pientä "haastattelupätkää" oli tiedossa pian.  Ihanan Tuulianna Tolan kanssa juteltiin minun kirjastani joka ilmestyi heinäkuussa 2

Miksi kielletty himottaa eniten?

Aina ja Ikuisesti- Päähenkilön ruutuvihosta  Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi? Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä?   Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana.  Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta.  Pohdin.  Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?

Syntinen Askel 3/5

  Puhelin värähtää.  Käännän katseeni yöpöydälleni ja näen tuon tatuoidun muukalaisen nimen ruudulla. Yksi uusi viesti.  Huokaisen syvään. Kehoni nauttii syvästä pelosta, jännityksen tunteesta. Minä hieman tärisin.  Menen seisomaan ikkunan luokse. Katson kadulle verhojen välistä, mutta en näe siellä ketään. Tyhjä ja pimeä tie jatkui jatkumista yksin yksinäisyydessään. Valo vilkkuu yhä puhelimen näytöllä, mutta en käännä katsettani siihen kuitenkaan. Kuulen auton äänen, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin valomerkki kännykästäni. Huokaisen toistamiseen. Katselen yhä tielle ja näen parkissa mustan ajoneuvon. Ikkuna aukenee ja tatuoitu käsi näkyy jälleen. Muukalainen oli palannut.  Mietin lähikuukausia ja sitä kuinka nopeasti aika on vierähtänyt eteenpäin. Vasta äsken oli kiimainen ja kuuma kesä ja tämä likka kulki minihame päällä korkkareissa katuja kesäyön hämärinä pikkutunteina. Yhtäkkinen syksyn tulo, vesisateet ja pimenevät illat saivat minut jonkinlaiseen syysmasennuksen partaalle. M