Tupakka syttyy.
Mies ottaa punaisesta röökistään otteen vetäen pitkät sauhut. Sitten hän ojentaa tuon savukkeen minulle ja jää katsomaan kuinka pistän huulilleni tupakan. Kuinka tartun siihen ottaen palan nautintoa. Palautan sen Muukalaisen käteen ja tunnen hänen kosketuksensa lähelläni. Miten yksi pieni hipaisu voi tuntua kielletyn hyvälle?
Me emme paljoa puhuneet. Katsoin suoraan eteenpäin istuessani hänen kyydissään odottaen, että jotakin tapahtuisi. Radiosta kuului muistaakseni illan viimeinen uutislähetys juuri samoihin aikoihin kun tuo mies avasi autonsa ikkunan ja heitti tupakantumpin tielle. Hetken kuluttua hän katsoi minuun ja sanoi yhdellä lauseella tietävänsä mitä oli tapahtunut tämän poissaollessa. En tiennyt puhuiko Muukalainen nyt tapahtumista kylänpahasessa vai tapahtumista koskien minun elämääni. Joka tapauksessa olin vaitonainen vielä pitkään tuon lauseen kuullessani.
En tiennyt miten suhtautua nähdessä Muukalaisen jälleen. Katson Pimeälle Maantielle ja alan muistelemaan sitä viimeistä kohtaamista viimeistä iltaa jolloin tuo tatuoitu ja vaarallinen mies seisoi eteisessäni ja sanoi lähtevänsä hetkeksi pois. Yhä edelleen näen sen silmissäni ja pystyn lukemaan hänen huuliltaan tuon vihatuimman ja pelkoa herättävän lauseen.
Viimeinen katulamppu syttyy ja huomaan palaavani takaisin tuohon ajoneuvoon, tuohon yöhön. Käännän katseeni mieheen jonka näin viimeeksi puolisen vuotta sitten. Pistän merkille toisen tupakan, jota tämä polttaa. Käännän katseeni hetkeksi pois ja sitten takaisin.
Astellessani yksiööni tunsin sydämeni lyövän kerta kerran jälkeen nopeammin ja pelkäsin kuolevani sydänkohtaukseen. Pysähdyn eteiseen ja alan käydä tapahtumia mielessäni yhä uudestaan.
Illan tapahtumien jälkeen päätin ottaa kuuman suihkun. Tunsin kuinka vesi kihelmöi ihollani ja vesipisarat valuivat alaspäin kalpeaa ihoani vasten. Suljin silmäni ja palasin hetkeen jolloin tunsin tuon miehen alastomana takanani. Miten hänen tatuoidut käsivartensa ympäröivät minut ja miten hyvältä tämän kosketus tuntui. Muistan naurun, möreän äänen, suudelman sekä puraisun korvasta. Muistan savun savukkeesta ja syvälliset keskustelut puoleen yöhön asti.
Kunnes tajuan olevani jälleen yksin. Pistin merkille, että tapahtumat Pimeällä Maantiellä olivat saaneet minut haluamaan lisää.
Illan päätteeksi keitän itselleni kupillisen kahvia. Kävelen puolialastomana ikkunan luokse ja katson tienlaitaa jossa ei ollut muuta kuin pelkkä muistutus tapaamisesta. Tahdoin palavasti uskoa, että kohtaisimme vielä mutta kysymys kuuluukin milloin?
Siihen vastauksen tietäisi vain yksi ja ainoa... Pahat askeleet kantautuivat jälleen Pimeältä Maantieltä.
TARINAN MUUT OSAT LÖYDÄT KORKOJEN KAPINAN BLOGISTA!
P.S Tämä blogissa oleva tarina on faktaa ja fiktiota. Lupaathan käyttää mielikuvitusta, huumorintajua sekä kykyä suodattaa tarinan yksityiskohdat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? Älä myöskään ota kaikkea liian kirjaimellisesti, sillä tämähän on vain yksi tarina muiden joukossa. K I I T O S!!!
Kommentit
Lähetä kommentti