Mökkihöperöksi...

Jos tää olis leikki...
Tykkään jotenkin tuosta lauseesta. Se saa minut päästämään mielikuvitukseni kokonaan uusiin ympyröihin aivonystyröissäni. Kysymys kuuluu paljonko tarvitaan "mökkihöperyyteen"?
Tottahan oli että olin asunut viimeiset viisi vuotta Helsingissä, jossa eläminen töiden ansioista oli saanut minut vaihtamaan maisemaa kotikylästä (kokonaan toinen tarina) isompiin ympyröihin. Tottahan oli myöskin se että olin iloinen vaihtaessani uudestaan niin sanotusti maisemaa. Helsinki on täynnä ihmisiä. Kaiken näköisiä, nimisiä ikäisiä jne. Ja mahdollisuutesi törmätä kaupassa vastaan tulevaan samaan mummeliin on noin kakskytviis prosenttia sadasta ellet (tunne mummelia entuudestaan ja tiedä tämä keskiviikon kauppareissun rutiinia.) Pointtina.
Olen yksi niistä, joka kulkee kadulla käyden lävitse tavallista arkea.
En tiedä...Mitä olisi tapahtunut jos en olisi kokenut tätä rakastumisen huumaa ja jäänyt asumaan sinne mistä lähdin.
Kuitenkin.
Kuka tietää paluusta mitään? Mihin palaisin? Perinteisiin arjen asioihin? Mistä kaikki loppujen lopuksi alkaa ja mihin ihmiset lopulta jäävät elämään elämänsä onnellisen lopun toivossa? Pystymmekö harppaamaan siihen vanhaan vai olisiko meille toivoa kokonaan uudesta tarinan alusta?
Mökkihöperyys.
Keskustelen itseni kanssa. Kuvittelen sinut rakkaani viereiseen nojatuoliin. Kuvittelen, että istumme milloin missäkin kahden. Mutta kun jälleen karu totuus ja vilkas mielikuvitukseni kohtaavat huomaan minulla olevan ongelmia.
Oliko minusta tullut todellakin oman mökkini höperö?
Keitän kupin kahvia. Meillä ihmisillä on outo tapa juoda kuppi kuumaa vaikka olisimme läkähtymäisillämme ja valittaisimme tukehtuvamme helteeseen.
Kuuntelen kuinka puista kantautuu humina. Mielikuvituksissani olin taas kesäisessä metsässä, jossa lentävät perhoset ympyrää. Kultaisia perhosia
Otan puhelimen käteen ja päätän soittaa psykologilleni. Näppäilessä numeroa vanhasta lankapuhelimesta, joka mökistä löytyi ja alan kuulla hetken päästä piippauksia. Kahdenkymmenen piipauksen jälkeen lasken luurin takaisin ja ajattelin soittaa ystävälleni huomenna.
Tein kouluaikanani itselleni diagnoosin. Olin hulluna rakkaudesta...
Ja muistan kuinka sinusta siinä jos missä oli irvailemisen aihetta, sillä olin vakuuttanut meille molemmille etten koskaan koskaan rakastuisi sinuun millään tasolla.
Tuulikello kolisee terassilla, menen hetkeksi kuuntelemaan sen taianomaista kolinaa.
Otan hörpyn kahvistani, tuntien sinut takanani.
"Mua pelottaa, että sä jäät mun alitajuntaan ikuisesti." Toistan lausetta ääneen. Kurkistan olan yli ja huomaan ettei siellä mitään Kollia koskaan ollutkaan. Tai oli mutta se oli silloin kun joku ei sotkenut pakkaa ja kaikki oli kunnossa.
Samaa ei voi sanoa nyt, sillä kaikki olivat toisin.
Otan uuden hörpyn ja käännän katseeni lentävään perhoseen.
Kesä. Nyt oli kesä ja mitä tahansa voisi tapahtua.

"Kun olet yksin voit ajatella millaista olisi elää toisen kanssa.
Kun elät toisen kanssa ajattelet useasti millaista olisi elää yksin.
Mitä sitten kun olemme kokeilleet molempia?
Mitä jos kumpikaan ei miellytä.
Kysymys kuuluukin, onko vika meissä vai ainoastaan meissä?"

Kommentit

Luetuimmat postaukset

Maaliskuun Mieskarkki Stefan Andersen

Ikä: 39 Ammatti: Muusikko, Näyttelijä 1. Mitä luulet miksi valitsin sinut yhdeksi Mieskarkiksi? - Mä luulen, että sillä on vahvasti tekemistä ulkoisen olemukseni kanssa. Tässähän tulee ihan "esineellistetty" olo, heh. Olettaen että Mieskarkki on positiivinen asia, joten olen otettu kunniasta. 2. Mikä on kapinallisin asia jonka olet tehnyt? - Tähän voi olla monta aspektia... Mä vihaan sitä kun mulle kerrotaan joku sääntö mitä mun pitäis noudattaa ja mä huomaan että se säännön kertoja ei itse ymmärrä minkä takia se vaatii sitä. Kouluaikoina pikkupoikana mä meinasin räjäyttää meidän talon taivaan tuuliin... Kai sekin jotain kapinaa oli. Mut sitten seksuaalisessa mielessä mä olen kapinoinut aika paljonkin. Jotenki tää yhteiskunta missä me eletään niin siinä on hirveen tiukka se linja millainen sun pitäis olla. Ja että miehen pitäis rakastuu naiseen ja naisen mieheen ja niiden pitäis olla kahestaa koko elämä. Jotenkin niin kauan kun sä olet tukossa niitten asioitten kanssa

Lue lisää

Matkani Kokonaiseksi Naiseksi

"Jos nainen tosin rakastui tuohon mieheen ja sai kokea tämän kanssa kokonaisia seikkailuja tässä pienessä kylänpahasessa, niin tuliko kuitenkin eteen tilanne, jolloin tämä nainen jäi miettimään?" Haluan palata vielä hetkeksi Naistenpäivään ja kertoa teille miksi tuo päivä kaikkien muiden päivien joukossa vaan merkkasi tälle Korolle enemmän. Tähän alkuun tahdon kiittää kaikkia niitä jotka ovat pyytäneet minua kertomaan teille lisää juuri ilmestyneestä kirjasta nimeltään Nainen Minussa. Ihana kuulla, että lukijoita kiinnostaa kuulla tuosta kirjoitusprosessista. Mietin pitkään kuinka kertoisin tai oikeastaan mistä aloittaisin kertomaan tätä tarinaa.. . Mutta eikös kaikki tarinat ala aina alusta? Minusta on hienoa, että meille naisille on ikioma päivä kalenterissa. Mutta naiseus, mitä se kirjaimellisesti tarkoittaa? Onko olemassa tietynlainen kaava, jota kaikkien naisten täytyisi noudattaa? Kuuluuko siihen kynsien lakkaaminen, kampaajalla käynti säännöllisin väliajoin, uran lu

Lue lisää

Maanantai. Kahvia. Seksiä.

°Kahvikuppi. Kuuma ja höyryävä juoma keskelle ankeaa viikkoa. Kahvikuppi. Todellinen ystäväni vuorokauden ympäri. Kahvikuppi. Yksi ja viimeinen hörppy.° Aloitan usein maanantait juomalla kupposen kuumaa. En voisi edes kuvitella aloittavani päivää muulla kuin tuolla kuuman höyryävällä. ...Tai voin sittenkin. Seksi ja kahvi. Täydellinen yhdistelmä, jonka sivuutamme suosiolla. Lupaan palata siihen myöhemmin sopivassa ajankohdassa. Ensimmäinen hörppy. Uninen ja väsynyt minä, joka odottaa edes jotakin hyvää tulevalta viikolta. Millaisia sanoja päästäisin suustani? Mikä olisi kaikkein jännin juttu? Mitä odotuksia minulla olisi? Toinen hörppy. Edelleen uninen ja väsynyt minä, joka naurahtaa tyhmille ajatuksilleen. Liian monta kirosanaa. Jännin juttu? Se tapahtuu juuri nyt. Odotuksia, ostaako kukaan kirjojani? Kiroilen liikaa. Pitäisi lopettaa ja usko minua yritän parhaani mukaan vähentää. Jos ottaisi tavoitteeksi, että jättäisi noin kaksi ja puoli pahaa sanaa pois

Lue lisää

Sinkkuus, irroittelu ja eka kolumni lehdessä.

Kylänpahasen KorkkariNaikkonen "Uudestisyntyminen sinällään on aina jonkinlainen mahdollisuus. Tosin siinäkin prosessissa on olemassa omat vaaransa. Kuka takaa, millainen on tuo uuden sivun kirjassaan kääntänyt oman elämänsä uranuurtaja?" Korko pohtii mielessään tuota kysymystä. Kuka sen kaiken takaa? Mitä jos käykin niin, että sivu jonka pitäisi kääntyä kerta kerran jälkeen alkaakin junnaamaan paikoillaan. Mitä jos yhtä lailla minä kuin tarinani kiertää samaa kehää yhä uudestaan ja uudestaan? Kuitenkin eteenpäin on ainoa oikea suunta, sillä jos liikaa tähyilee taakseen on niskojen lisäksi kipeänä myös sydän. Täytyy päästää irti ja ajoittain on suositeltavaa myös irrotella. Niin tämä Korko aikoo myös tehdä. I R R O I T E L L A. Sana irroitella... Tarkoittaako se yhden illan juttuja kasapäin? Treffejä ja suudelmia elokuvateatterin takarivissä? Onko se virallinen lupa ladata jonkin deittisovellus puhelimeen ja alkaa pelaamaan peliä sydän vai rasti? Miten tälläisessä tilant

Lue lisää

Minä itse - kauniina sekä luonnollisena naisena.

HUOM. Iso kiitos!! Mukana merkitty joukko UPEITA naisia, jotka tykkäsivät Korkojen Kapinan somekuvasta. Osa kaheksan. Jäin miettimään mitä sanoit minulle yhtenä paskimpana maanantaina kun sateen ropina peittosi melkein kokonaisen lauseesi. Katsoit suoraan silmiini sanoen, "Pysy juuri sellaisena kuin olet, sillä juuri sellaisena sinut tullaan muistamaan" Nostaen pääni pohjamudista ylös, tajusin... Pesen kasvoni kylmällä vedellä, tuijottaen itseäni peilistä. Luonnollinen minä. Pahimpina aamuina viime yön meikin rippeet näkyvät kasvoillani herätessä. Hyvinä aamuina tunnen kuinka silkkisen pehmeä ihoni onkaan kosteusvoiteen myötä. Huonona aamuna tuntuu, että kauneus on poissa. Kuin kulkija joka vaeltelee ympäriinsä kartta väärinpäin eksyneenä. Hyvänä mahtavana aamuna lauleskelen virkeänä suihkun jälkeen ja rakastan tunnetta jolloin uskon kaiken onnistuvan. Uskon itseeni. Luonnollinen minä. Odotat minua kiven luona pihassa. "Ei kauppaan tarvitse meikata&

Lue lisää

Aikuisten ihmisten sanaleikki...

Aina & Ikuisesti (Päähenkilö Islan ruutuvihosta) R akastaa; Mitä rakkaus oikeastaan on? Jokainen tuntee sen täysin eri tavalla mikä on hyvä, sillä muuten ihmisten välisestä kommunikaatiosta ei tulisi yksinkertaisesti yhtikäs mitään. Onko se tunne, jonka haluamme kestävän ikuisesti? Tunne, joka saa meille perhosia vatsaan? Onko se tunne, jonka toivomme säilyvän, jotta voimme juhlia pronssisesta aina kultaiseen hääpäivään? Ovatko ne vain kolme sanaa. Mitä jos ne ovatkin vain tavalliset kolme sanaa, jotka muodostavat lauseen pisteen kera. Vai mitä jos ne ovatkin KOLME SANAA joita suusta harvoin kuulee? Miten se yleensä menee...Kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa ja heidän kuulumisensa voi lukea lehdestä vihitty osiosta. Entäpä yksipuolinen rakkaus? Mitä jos on korviaan myöten rakastunut johonkin, mutta tämä toinen yksilö ei kertakaikkisesti lämpene? Entäpä KIELLETTY rakkaus? Mitä jos ne kaksi ihmistä käyvätkin toisiinsa kuumana, mutta tietävät riskit kiinni jäämisestä? Rakkauden pe

Lue lisää

Miksi kielletty himottaa eniten?

Aina ja Ikuisesti- Päähenkilön ruutuvihosta Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi? Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä? Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana. Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta. Pohdin. Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?

Lue lisää

Koron Kesäkuulumiset

Puoli vuotta sitten olisin lähtenyt. Mutta onneksi jokin sai minut jäämään tähän kylänpahaseen. Ja se jokin on yksi tärkeimmistä elämäni tarinassa. Miten fiilareissa tämä Korko voikaan olla kun on lähellä sellaisia, jotka eivät katoa... Muukalainen polttaa tupakkaansa ja kuuntelee avautumistani jälleen kerran niin kuin joka päivä joka viikko. Naurahtaa, mörähtää. Joskus on hiljaa sanomatta mitään. Ja juuri silloin kuin tunnen olevani pulassa itseni ja ongelmieni kanssa tuo mies katsoo minuun ja rauhoitun. Kysymys kuuluukin miten tuon ukon sanat, teot sekä joskus pelkkä vilkaisu saa minunlaiseni energiapiikin rauhoittumaan ja vetämään henkeä? Tämä kesä on ollut erilainen. Haettuani yliopistoon puoli vuotta sitten olisin mielelläni lähtenyt karkuun pois ja aloittamaan elämäni puhtaalta pöydältä. Mutta... Sitten tapahtui jotakin. Jotakin pientä ja hyvin yksinkertaista asiaa. Suurta ja tärkeää, jotka saivat minut kuin mieleni rauhoittumaan. Miksi lähtisin?! M

Lue lisää

Aikuinen Nainen

Yritän pysyä kokonaisena Naisena. Yritän elää tätä elämää täällä kylänpahasessa. Joka toinen päivä yritän muistuttaa itseäni siitä, että pysyminen kaukana sinusta on paras ja mahdollinen ratkaisu. Ne välipäivät lyön päätäni seinään ja pohdin pienessä päässäni pieleen mennyttä onnistumista. Minä olen aikuinen nainen. Minä olen se joka pääsee sinusta ylitse vaikka tahdonkin jälleen rakastaa. Yritän rakastaa ja olla rakastumatta. Yritän vihata edelleen ja olla vihaamatta. Yritän ymmärtää, vaikka en oikeasti ymmärrä. Kuulen raskaan hengityksen linjan toisessa päässä. Pistän merkille röökin ja sytkärin. Ne kuuluvat yhteen Muukalainen. Ne tunnistetaan kokonaisuutena ja täydentävät toinen toistaan. Mörähdys kuuluu ja minä vajoan. Vajoan viimeiseen yöhön. Siihen taloon, niihin lakanoihin. Kajoat minuun ja osaat tehdä sen jälleen. Pyydän sinua kajoamaan minuun kaikilla isoilla yksityiskohdilla. Vartaloni on jännittynyt, mutta tuon miehen kosketus saa minut kuin mieleni sekä kroppani rent

Lue lisää

Pahoja askelia osa 3 - Koukussa

Annoit tupakastasi sauhut. Ja sitä yhtä henkäystä ottaessani jäin sinuun koukkuun. Sinä sait minut unohtamaan kaiken muun ja tuntemaan itseäni paremmin. Joskus kun mietin, niin toivon syvällä sisimmässäni etten koskaan koskaan joutuisi sinusta eroon. Kuitenkin sanoit sen itse kerran yhtenä yönä maatessamme alastomina sängyllä. Vaikka tiesin, että olisit oikeassa niin halusin vain unohtaa unohtamisen. Halusin tuntea sen kipinän taas ja jakaa nämä yhteiset tunnit kanssasi. Sytytit jälleen tupakan ja tarjosit sitä minulle. Olin kuitenkin tehnyt mielessäni päätöksen, etten koskisi enää. Sinä ja tupakka. Muukalainen sydämellä kun vain osasi etsiä oikeasta paikasta. Tupakka...(En keksi vertausta tuohon, mikä otetaan suuhun ja imetään nautinnollisesti)... Sinä, Otit savukkeesta sauhut. Ja tullessasi takasin sänkyyn tuoksuit tuoreelle kahville sekä tupakalle. Muukalainen otti minut kainaloonsa, antoi otsaan suudelman. Mies kietoi kätensä ympärilleni hengittäen kaulaani pitkin. Suljin

Lue lisää

Hae tästä blogista