"Sinä vakuutit minut sanoillasi.
Sinä sait minut unelmoimaan elämästä.
Kysymys kuuluukin, olitko se sinä vai lähettämäsi ruusut?"
Kesä oli jo ylittänyt puolenvälin. Jotenkin tunsin kaipaavani syksyä ja sen kaatosateita, sillä kuumuus joka valloitti koko kropan sai minut haluamaan keskelle vesisadetta. En tiennyt millainen kesä oletettiin olevan Norjassa, mutta minulle se oli kutakuinkin ensimmäinen kokonainen. Usein pohdin mielessäni, miten kätevää olisi palata kotimaisemiin Suomeen. Jotenkin suunnitelmiin tuli äkillinen muutos varatessa lentolippua ja nopea peruuttaminen olikin se parhain vaihtoehto. Kuumuus oli saanut minut sekaisin. Mielessäni kuljin polttavan aavikon halki ilman vettä nähden kuvajaisia sinusta vaikka huomasinkin sen olevan vain tavallinen polttavan lämmin kesäpäivä mökkini pihalla. Etkä ollutkaan Linköpingissä samassa kyläkaupassa vihannestiskin toisella puolella saati vastaan kävelevä turisti Sorøn sivukujalla kartta väärinpäin kädessä. Kulkija voi erehtyä...
Ostin terassille ruusun, mutta minulla ei ollut mitään käryä siitä mitä tuolle pitäisi tehdä. Jos yhtään tulin omaan äitiini niin pelkäsin pahinta mitä vain tuolle vaaleanpunaiselle suloisuudelle tulisi käymään. Kysymys kuuluukin, luokitellaanko se sukuviaksi jos et osaa pistää kukkaruukkuun multaa vai olisiko se silkkaa tyhmyyttä? Toisaalta voi myös olla, että olin yhtä kuiva kuin tuo kukka jos kykkisin viikon tässä terassilla polttavan auringon alla.
Majatalon isäntä Augustus sanoi, että jos oli vaikea tulkita tunteitaan saati ei ollut varma päätöksestä niin olisi hyvä käyttää vanhaa konstia. Kysymys rakastanko vai en? Viimeinen kukan lehti kun tipahtaisi kertoisi minulle varman vastauksen. Mitä jos se pyytäisi minua sanomaan siitä hetkestä eteenpäin negatiivisesti? Olisiko minulla nyt sataprosenttinen tuki unohtaa mies jota rakastan? Mitä jos se olisin kaikinpuolin positiivinen. Olisinko vieläkin tässä?
Jos tää olis leikki...
Sanotaan myös ettei aikuisten pidä leikkiä samalla tavalla kuin lapset leikkivät. Olen myös kuullut sanonnan että lapsi on terve kun se leikkii. Miten tämä kaikki kääntyisi aikuisen kohdalla?
Pistän silmäni kiinni päättäen kokeilla perus mielikuvitusleikkiä...
Avatessani silmät näkisin sinut minun edessäni se ihana valkoinen kauluspaita päällä, jota korostaa minulta sinulle ostettu kultainen kravatti. Seisoisit edessäni kasvoilla juuri se hymy joka sai maailman paskimman maanantain muuttumaan maailman parhaimmaksi päiväksi pitkiin aikoihin. Ojentaisit minulle kätesi ja saisin mahdollisuuden tarttua siihen kiinni. Tuntisin kuinka lämmin se on enkä haluaisi irroittaa enää koskaan. Enää koskaan -sana on liian ällö meidän välisessä suhteessamme, joten kuullessasi sen et ottaisi sitä niin tosissasi. Ennen tätä olisit ojentanut minulle kasan ruusuja. Sellaisia mitä ei tarvitse istuttaa saati huolehtia kastelemisesta, sillä tiesit kuinka huono olin kaikkien kasvien kanssa. Punaisien ruusujen seassa olisi yksi kultainen.
Huomaisimme meidän olevan vailla kultaista pistettä, joten tahallasi hankkimasi yksityiskohta olisi saanut minut puolestani hymyilemään.
Mutta oikeassa elämässä... Tänään jaa juurikin näihin aikoihin muistan miten petyin. Avatessani silmäni mökkini terassilla kuumana kesäpäivänä näin vain itseni joka toivoi olevansa yksi noista ruusunkukista ilman tätä rakkautta jota tunsin sinua kohtaan. Petyin, sillä kohtaamani todellisuus sai minut muistamaan yksinäisyyteni ja kaiken sen mitä tänne vuoristoon olin tullut pakoon. Pakoon ajatuksia, pakoon kuoleman pelkoa, pakoon sinua ja sinua kultaisessa kravatissa.
Joten ymmärrän nyt miksi sanotaan ettei aikuisen kannata leikkiä, sillä pettymys voi käydä liian suureksi. Asuiko minussa sittenkin sisäinen lapsi?
Katsellessani tuota vaaleanpunaista suloisuutta huomasin kuinka suupieleni kaarsi hymyyn, sillä jotenkin katsoin tätä hetkeä kokonaisuutena.
Oli vain minä ja kukkani. (Jos sinulla on mielikuvitusta) voit itse päättää ajatteletko seuraavan lauseen kaksimielisesti...
Kuuma polttava hellepäivä, kukapa ja mikäpä ei tarvitsisi kosteutta?
Rakastaako vai eikö..Märkänä vai liian märkänä..
Käyn makoilemaan riippumattoon sulkien silmäni toistamiseen. Missä olet kolli, missä olet rakkaani?
Päätän antaa mielikuvitukseni laukata vielä hetken aikaa.
Kommentit
Lähetä kommentti