Siirry pääsisältöön

Nainen Minussa

 OMG  melkein kuukausi vierähtänyt siitä kun viimeksi kirjoitin Korkojen Kapinaan tekstiä. Tämä alkuvuosi on ollut hyvin hektinen kaikkien erilaisten projektien parissa. Jopa niin hektinen, ettei ole tajunnut kuinka aika juoksee eteenpäin... 

Joka tapauksessa tässä sitä nyt ollaan. Korkojen Kapina on vahvempi kuin koskaan aiemmin. Oikeastaan kirjoittaja on vahvempi kuin pitkiin aikoihin, sillä on saanut huilata hetken kirjoitusten parissa. Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia 25 000 lukijaani jotka olette lukeneet blogiani. Haluan myös henkilökohtaisesti kiittää kaikista tsemppiviesteistä ja siitä miten innolla odotatte uusia postauksia sekä tarinoita somessa ja kolumneja jotka ilmestyvät kerran kuussa paikallislehteen eli Heinolan Itä-Hämeeseen. 

On ilo kuulla kuinka kirjoitukseni ovat saaneet lukijat hyvälle mielelle. Kuinka tarinoita Pimeästä Maantiestä on kaivattu ja jääty arvailemaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Milloin ilmestyy 301:nen Korkokenkä kokoelmiin ja milloin kerron jotain uusista teoksistani. 

Hyvä Korkojen Kapina Blogin lukija...VIHDOIN HYVIÄ uutisia. Nimittäin Naistenpäivän kunniaksi 08.03.2021 ilmestyy kauppoihin uusin teos nimeltään Nainen Minussa. (Info lähempänä) 

Kirjan voit tilata kaikista verkkokaupoista tai ostaa kirjakaupoista.  Kirja löytyy myös Vaateliike Elenasta, Kauppakatu 8, 18100 Heinola josta voit käydä vaikkapa itse Naistenpäivänä kurkistamassa uutta teosta joka on näytillä liikkeessä. 

Maaliskuussa tapahtuu myös muutakin liittyen Korkojen Kapinaan, mutta siitäkin lisätietoa lähempänä ajankohtaa!

"Kirjoitettuani Nainen Minussa- teosta huomasin itseni jaksavan paremmin ja tajusin, että olin saanut yhden tärkeän muistiinpanon elämässäni päätökseen. Yhdestä asiasta olin kuitenkin varma, nimittäin huomasin itseni olevan valmis kulkemaan koroillani eteenpäin kohti uutta Kapinaa"



Halauksin, Reetta


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korkojen Kapina vierailulla Puoli Seiskassa!

 Korkojen Kapina pääsi toteuttamaan UNELMANSA!  Puoli Seiskan kuuluisa pinkki sohva Toteutuuko mun pitkäaikainen unelma vihdoin ja viimein? Onko tämä oikeasti totta? Yhtenä toukokuun päivänä 2023 tapahtui yksi ikimuistoisin asia... "Minua jännitti tosi paljon kun kävelin Ylen tiloihin.  En voinut uskoa sitä todeksi"  Istahdin aulan sohvalle, josta minut tultiin hakemaan sovitusti. Lähdimme Tuulianna Tolan kanssa kiertämään studioita. Pääsin näkemään miltä uutisstudio, aamutvstudio ja ohjaamo näyttivät. Kurkistin myös maskihuoneeseen jossa tapasin tuttuja kasvoja! Parhain juttu koko kierroksessa oli kuitenkin itse Puoli Seiska ohjelmasta tuttua tutumpi pinkki sohva johon vierailijalla oli kunnia istahtaa haastattelun ajaksi.  Ohjelman juontajat ja työryhmä saivat vierailijan   eli minut viihtymään kaikin tavoin. Kahvia, keskusteluja sekä pientä "haastattelupätkää" oli tiedossa pian.  Ihanan Tuulianna Tolan kanssa juteltiin minun kirjastani joka ilmestyi heinäkuussa 2
Lähetä kommentti
Lue lisää

Miksi kielletty himottaa eniten?

Aina ja Ikuisesti- Päähenkilön ruutuvihosta  Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi? Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä?   Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana.  Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta.  Pohdin.  Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?
1 kommentti
Lue lisää

Syntinen Askel 3/5

  Puhelin värähtää.  Käännän katseeni yöpöydälleni ja näen tuon tatuoidun muukalaisen nimen ruudulla. Yksi uusi viesti.  Huokaisen syvään. Kehoni nauttii syvästä pelosta, jännityksen tunteesta. Minä hieman tärisin.  Menen seisomaan ikkunan luokse. Katson kadulle verhojen välistä, mutta en näe siellä ketään. Tyhjä ja pimeä tie jatkui jatkumista yksin yksinäisyydessään. Valo vilkkuu yhä puhelimen näytöllä, mutta en käännä katsettani siihen kuitenkaan. Kuulen auton äänen, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin valomerkki kännykästäni. Huokaisen toistamiseen. Katselen yhä tielle ja näen parkissa mustan ajoneuvon. Ikkuna aukenee ja tatuoitu käsi näkyy jälleen. Muukalainen oli palannut.  Mietin lähikuukausia ja sitä kuinka nopeasti aika on vierähtänyt eteenpäin. Vasta äsken oli kiimainen ja kuuma kesä ja tämä likka kulki minihame päällä korkkareissa katuja kesäyön hämärinä pikkutunteina. Yhtäkkinen syksyn tulo, vesisateet ja pimenevät illat saivat minut jonkinlaiseen syysmasennuksen partaalle. M
Lähetä kommentti
Lue lisää