Ihanaa ja kaunista alkanutta vuotta 2026 kaikille lukijoilleni. Hienoa, että just sä olet klikannut somessa jaettua linkkiä ja löytänyt itsesi blogini pariin. Korkojen Kapina on ollut pitkän ajan hiljaisena ja siihen on omat henkilökohtaiset syynsä. Tulevien postauksien aikana pääset kuulemaan mm vuoden 2025 tapahtumista. Toivon koko sydämestäni, että nautit seuraavista kuudesta osasta jotka kerta viikkoon ilmestyvät tänne Korkojen Kapinan blogiin. Lue ja nauti!
Vuosi 2025 oli kaiken kaikkiaan yksi tapahtumarikkaimmista vuosista elämäni aikana. Tammikuussa alkoivat Lahden Ainonpuiston kesäteatterin treenikausi joka kesti toukokuulle. Sitten alkoi itse kuukauden kestävä teatterikausi joka piti sisällään hurjan määrän esityksiä. Kesäteatteri esityksen nimi oli Eversti ja Tornan tyttäret jossa itse esitin yhtä tytärtä nimeltään Lilja Jalkanen. Teatterin harrastaminen ja tekeminen on hyvin sosiaalista ja aikaa vievää. Päivät kuluivat teatterilla ja siksi se alkoi tuntua työnteolta. Kauden loputtua meidän perhettämme kohtasi suru kun kauan odotettu raskaus päätyi keskenmenoon joka viralliselta termiltään oli kemiallinen raskaus, eli aikainen keskenmeno. Surun ja itkemisen lisänä kivut olivat pahat ja vuodot karmeita. Sain kuitenkin tarvittavan avun Hollolan terveyskeskuksesta ja loppujen lopuksi kaikkeen auttoi vain rauhassa toipuminen. Kivut muistuttivat enemmänkin pahoja kuukautiskipuja jotka eivät loppuneet yhtä nopeasti.
Elokuussa matkustimme Janin ja Ukko-Armaksen kanssa Hankoon viettämään kesäistä viikonloppua. Majoituspaikkamme oli uskomattoman kaunis Villa Primavera joka sijaitsi 300 metrin päästä merenrantaa. Koko matkan kruunasi kuitenkin pitkälle vuotta pidetty salaisuus joka sai siunauksensa vihdoinkin.
ME SANOIMME TAHDON toisillemme. Vihkitilaisuus oli pieni ja yksinkertainen todistajien läsnäollessa Casinon rannalla pienessä vesisateessa illansuussa. Joten sukunimeni on nykyään Joska-Keinänen..jpg)
Syyskuussa meille saapui toinen kultainennoutaja Hugo-Urmas. Hän on samasta GoldBerns kennelistä Laukaalta kuin Ukko-Armas. Todellisuudessa UA on HU:n eno, mutta veljeksinä he toisiaan pitävät. Pojat ovat kuin majakka ja perävaunu, parhaat ystävykset. Mikä parasta niin heistä on toisilleen seuraa! Tällä hetkellä Ukko on 1 vuosi ja 9 kuukautta ja Hugo 5 kuukautta.
Lokakuussa minut valittiin toiseen teatteriprokkikseen Lahden Vaahterasaliin. Kyseessä oli Timo Taulon näytelmä Herra Heleniuksen iloiset rouvat. Tällä kertaa esitin Dagmar Parmasta 1935 luvun Lahden työväenteatterissa. Näytelmää harjoiteltiin kaksi kuukautta ja esitettiin vain yhden esityksen verran tilausnäytöksenä.
Rooleissa: Markus Jokinen, Terhi Tohkanen, Annakaisa Koskelainen, Eija Rantanen, Jetro Ojanen, Teppo Ruotsalainen, Adolf Kärki
Puvustaja: Hanna Kaitila
Marraskuussa olikin sitten pinkin joulukuusen vuoro ja se löysi paikkansa olohuoneen nurkasta. Kävin ostelemassa uusia joulukoristeita joista suosikeiksi nousi Tokmannista löydetyt isot (ISOT) joulupallot jotka päätyivät takan reunalle koristamaan. Huomasin myös itsestäni pienen jouluihmeisen kun tein kortteja, leivoin piparit, piparkakkutalon ja joulutortut kaiken jouluhäsläyksen keskellä.
Marraskuussa kävimme myös Lahden Vemasto-areenalla katsomassa Pelicans ottelun jossa Jani jakoi tähtiä kohdilleen parhaille pelaajille. Illallinen jälkiruokineen kera kuplivan kuohuviinin hyvässä seurassa piristi marraskuista viikkoa arjen keskellä!
Noh, joulukuun puolessa välissä oli aika juhlia meikämandoliinin 28-vuotis synttäreitä kaveriporukan kanssa pitkälle yöhön. Uskokaa tai älkää niin krapula kesti kaksi päivää ja oli yhtälailla fyysistä kuin henkistä. HUH! Vanhaksi tuleminen on...










Kommentit
Lähetä kommentti