Siirry pääsisältöön

Sinkkuus, irroittelu ja eka kolumni lehdessä.

 

Kylänpahasen KorkkariNaikkonen


"Uudestisyntyminen sinällään on aina jonkinlainen mahdollisuus. Tosin siinäkin prosessissa on olemassa omat vaaransa. Kuka takaa, millainen on tuo uuden sivun kirjassaan kääntänyt oman elämänsä uranuurtaja?"

Korko pohtii mielessään tuota kysymystä. Kuka sen kaiken takaa? Mitä jos käykin niin, että sivu jonka pitäisi kääntyä kerta kerran jälkeen alkaakin junnaamaan paikoillaan. Mitä jos yhtä lailla minä kuin tarinani kiertää samaa kehää yhä uudestaan ja uudestaan? 
Kuitenkin eteenpäin on ainoa oikea suunta, sillä jos liikaa tähyilee taakseen on niskojen lisäksi kipeänä myös sydän. Täytyy päästää irti ja ajoittain on suositeltavaa myös irrotella. 

Niin tämä Korko aikoo myös tehdä. I R R O I T E L L A.

Sana irroitella... 
Tarkoittaako se yhden illan juttuja kasapäin? Treffejä ja suudelmia elokuvateatterin takarivissä? Onko se virallinen lupa ladata jonkin deittisovellus puhelimeen ja alkaa pelaamaan peliä sydän vai rasti?
Miten tälläisessä tilanteessa ylipäätänsä voidaan edes treffailla kun maailmassa kytee kriisi ja episodi on edelleen vaiheessa ja odotellaan ihmelääkettä pistettäväksi käsivarteen?
Onko meidän sinkkujen odoteltava vain kärsivällisinä ja jatkaa deittisovelluksen kanssa pelaamista omissa kodeissamme yksin ja ovi kiinni periaatteella?
Pitäisikö tätä systeemiä kokeilla?

Ja mitä tulee sanaan sinkkuus? 
... Palaan tähän kokonaan toisessa postauksessa.


Tänä vuonna aloitin kirjoittamaan kolumnia kylänpahasen kotikaupungin lehteen. Tämän korkokengän kuulumisia sekä ajatuksia voi ja kannattaa seurata joka kuukausi sanomalehdestä. 
23.01.2021 Kolumni

"Olen toki paljasjalkainen Heinolalainen, mutta maailmalla peräkylän Tuhkimon jalkoihin sujahtivat korkkarit. Onko se uhka vai mahdollisuus?"




Itä-Häme lehti - päivän vieras / Reetta Joska

FB: Korkojen Kapina










Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korkojen Kapina vierailulla Puoli Seiskassa!

 Korkojen Kapina pääsi toteuttamaan UNELMANSA!  Puoli Seiskan kuuluisa pinkki sohva Toteutuuko mun pitkäaikainen unelma vihdoin ja viimein? Onko tämä oikeasti totta? Yhtenä toukokuun päivänä 2023 tapahtui yksi ikimuistoisin asia... "Minua jännitti tosi paljon kun kävelin Ylen tiloihin.  En voinut uskoa sitä todeksi"  Istahdin aulan sohvalle, josta minut tultiin hakemaan sovitusti. Lähdimme Tuulianna Tolan kanssa kiertämään studioita. Pääsin näkemään miltä uutisstudio, aamutvstudio ja ohjaamo näyttivät. Kurkistin myös maskihuoneeseen jossa tapasin tuttuja kasvoja! Parhain juttu koko kierroksessa oli kuitenkin itse Puoli Seiska ohjelmasta tuttua tutumpi pinkki sohva johon vierailijalla oli kunnia istahtaa haastattelun ajaksi.  Ohjelman juontajat ja työryhmä saivat vierailijan   eli minut viihtymään kaikin tavoin. Kahvia, keskusteluja sekä pientä "haastattelupätkää" oli tiedossa pian.  Ihanan Tuulianna Tolan kanssa juteltiin minun kirjastani joka ilmestyi heinäkuussa 2
Lähetä kommentti
Lue lisää

Miksi kielletty himottaa eniten?

Aina ja Ikuisesti- Päähenkilön ruutuvihosta  Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi? Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä?   Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana.  Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta.  Pohdin.  Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?
1 kommentti
Lue lisää

Syntinen Askel 3/5

  Puhelin värähtää.  Käännän katseeni yöpöydälleni ja näen tuon tatuoidun muukalaisen nimen ruudulla. Yksi uusi viesti.  Huokaisen syvään. Kehoni nauttii syvästä pelosta, jännityksen tunteesta. Minä hieman tärisin.  Menen seisomaan ikkunan luokse. Katson kadulle verhojen välistä, mutta en näe siellä ketään. Tyhjä ja pimeä tie jatkui jatkumista yksin yksinäisyydessään. Valo vilkkuu yhä puhelimen näytöllä, mutta en käännä katsettani siihen kuitenkaan. Kuulen auton äänen, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin valomerkki kännykästäni. Huokaisen toistamiseen. Katselen yhä tielle ja näen parkissa mustan ajoneuvon. Ikkuna aukenee ja tatuoitu käsi näkyy jälleen. Muukalainen oli palannut.  Mietin lähikuukausia ja sitä kuinka nopeasti aika on vierähtänyt eteenpäin. Vasta äsken oli kiimainen ja kuuma kesä ja tämä likka kulki minihame päällä korkkareissa katuja kesäyön hämärinä pikkutunteina. Yhtäkkinen syksyn tulo, vesisateet ja pimenevät illat saivat minut jonkinlaiseen syysmasennuksen partaalle. M
Lähetä kommentti
Lue lisää