Siirry pääsisältöön

Matkani Kokonaiseksi Naiseksi

 


"Jos nainen tosin rakastui tuohon mieheen ja sai kokea tämän kanssa kokonaisia seikkailuja tässä pienessä kylänpahasessa, niin tuliko kuitenkin eteen tilanne, jolloin tämä nainen jäi miettimään?"






Haluan palata vielä hetkeksi Naistenpäivään ja kertoa teille miksi tuo päivä kaikkien muiden päivien joukossa vaan merkkasi tälle Korolle enemmän. Tähän alkuun tahdon kiittää kaikkia niitä jotka ovat pyytäneet minua kertomaan teille lisää juuri ilmestyneestä kirjasta nimeltään Nainen Minussa. Ihana kuulla, että lukijoita kiinnostaa kuulla tuosta kirjoitusprosessista. Mietin pitkään kuinka kertoisin tai oikeastaan mistä aloittaisin kertomaan tätä tarinaa...
Mutta eikös kaikki tarinat ala aina alusta?



Minusta on hienoa, että meille naisille on ikioma päivä kalenterissa. 
Mutta naiseus, mitä se kirjaimellisesti tarkoittaa?
Onko olemassa tietynlainen kaava, jota kaikkien naisten täytyisi noudattaa? Kuuluuko siihen kynsien lakkaaminen, kampaajalla käynti säännöllisin väliajoin, uran luominen ja syvänmerensukellus?
Entäpä suostuminen ensimmäiselle kilpakosijalle ja aloittaa hiton nuorena avioelämä, synnyttää lapsia? Pitääkö naisen olla perheessä se, joka tekee automaattisesti ruuan, pesee pyykit, siivoaa ja pitää talouden muutenkin järjestyksessä? 
Pysähdyn miettimään naisia ja asioita, mitä itse haluamme tehdä. Minusta on hienoa, että on olemassa naisia, jotka haluavat jäädä kotiin. Oikeastaan ihailen niitä supernaisia, jotka pystyvät pitämään kokonaisen korttipakan käsissään ja vetävät tarvittaessa vielä ässänkin hihasta.





Puhun nyt suoraan ja sanon ettei minusta olisi tuon kaavan noudattamiseen. Ajatellessani itseäni tuohon tilanteeseen, pudistan päätäni saman tien. Huomaamattani valitsin uran ja korkokenkien keräilyn, aamukahvin yksin kokematta silti olevani yksinäinen. 
Kysyn nyt suoraan, onko se väärin? 
Minusta jokaisella naisella on oikeus olla oma naisensa. Päättää omista asioistaan. Ja mikä tärkeintä seurata sydämensä ääntä. 
Tykästyä, ihastua ja rakastua. 



Nainen Minussa kirja käsittelee eroa, rakkautta, seksiä ja selviämistä sekä eteenpäin menemistä. Itsensä kokoamista Kokonaiseksi Naiseksi.
Tässä tarinassa päähenkilönä on Korko joka alkoi miettiä, että kuinka monta kertaa täytyy vaipua synkkyyteen takaisin, syödä suklaata suruun ja itkeä itsensä uneen? 
Kuinka monta rakkautta naisen sydän on valmis kestämään? Mitä sitten jos se oikea on jo kerran tullut vastaan, mutta teitä ei ole vain koskaan tarkoitettu yhteen? 
Muutettuaan yksiöön hän jäi tuijottamaan kenkäkasoja, jotka ovat lattialla. Katsoi niitä ja huomasi niissä jotakin samaa. Molemmat varmasti miettivät että miksi helvetissä ne kököttävät tässä pisteessä, tuossa kaupungissa ja kylänpahasessa. Mikä ihme niitä pidättelisi näkemään maailmaa muualtakin kuin keittiön ikkunasta? 
Korko huomasin kuinka päivät vaihtuivat uusiin ja pisti merkille kuinka moneen tarinaan oli itsensä kirjoittanut. Niin monta keskeneräistä lausetta, askarruttavaa kysymystä ja huonoa vastausta odotellen alkoi tajuta. Eikö tuo Korko ollut vieläkään päässyt yli viimeisestä kohtaamisesta Muukalaisen kanssa?

            "Yksinkertaisesti eli rakkauden, pelon ikävästä ja himon äärirajoilla"

Hän halusi olla vahva ja pysyä päätöksessä. Halusi toimia yksin ja saada tälle kaikelle pisteen.  Vielä joku päivä tuo Korkkarinaikkonen pakkaisi laukkunsa ja palaisi isoon cityyn jatkamaan elämäänsä.  Jääminen tähän kylänpahaseen ei ollut suunnitelmissa, mutta huhujen mukaan yksi poluista johti Pimeälle Maantielle, minkä laitaa tuo nainen jatkoi matkaansa kohti valaistuja katuja. 
Alku. Keskikohta. Loppu.

Kiitollinen Korkkarinaikkonen
Nyt ollaan tultu stoorin loppuun. Puhutaan usein, että kaikki tarinat ovat keksittyjä. Joten saat itse päättää oliko tuo kertomus Korkkarinaisesta ja hänen sekaisesta elämästään täysin totuudenmukainen vai pikemminkin vain kirjoitettu muistiinpano muiden joukossa?!




Toivon sydämessäni, että Nainen Minussa saa lukijansa hymyilemään ja pitämään lukemastaan.  Rakkaudella, Reetta 

"Viimeisen röökistä tulevan savupallon kadottua ilmaa minä vetäydyn. 
Ja viimeisen kerran katson sinua silmiin. 
Ja viimeisen kerran herään eloon."

                                Nainen Minussa 08.03.2021


K I I T O S YHTEISTYÖSTÄ:
Kuvat kirjailijasta, Valokuvastudio Flow
Vaateliike Elena, Heinola 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korkojen Kapina vierailulla Puoli Seiskassa!

 Korkojen Kapina pääsi toteuttamaan UNELMANSA!  Puoli Seiskan kuuluisa pinkki sohva Toteutuuko mun pitkäaikainen unelma vihdoin ja viimein? Onko tämä oikeasti totta? Yhtenä toukokuun päivänä 2023 tapahtui yksi ikimuistoisin asia... "Minua jännitti tosi paljon kun kävelin Ylen tiloihin.  En voinut uskoa sitä todeksi"  Istahdin aulan sohvalle, josta minut tultiin hakemaan sovitusti. Lähdimme Tuulianna Tolan kanssa kiertämään studioita. Pääsin näkemään miltä uutisstudio, aamutvstudio ja ohjaamo näyttivät. Kurkistin myös maskihuoneeseen jossa tapasin tuttuja kasvoja! Parhain juttu koko kierroksessa oli kuitenkin itse Puoli Seiska ohjelmasta tuttua tutumpi pinkki sohva johon vierailijalla oli kunnia istahtaa haastattelun ajaksi.  Ohjelman juontajat ja työryhmä saivat vierailijan   eli minut viihtymään kaikin tavoin. Kahvia, keskusteluja sekä pientä "haastattelupätkää" oli tiedossa pian.  Ihanan Tuulianna Tolan kanssa juteltiin minun kirjastani joka ilmestyi heinäkuussa 2

Miksi kielletty himottaa eniten?

Aina ja Ikuisesti- Päähenkilön ruutuvihosta  Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi? Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä?   Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana.  Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta.  Pohdin.  Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?

Syntinen Askel 3/5

  Puhelin värähtää.  Käännän katseeni yöpöydälleni ja näen tuon tatuoidun muukalaisen nimen ruudulla. Yksi uusi viesti.  Huokaisen syvään. Kehoni nauttii syvästä pelosta, jännityksen tunteesta. Minä hieman tärisin.  Menen seisomaan ikkunan luokse. Katson kadulle verhojen välistä, mutta en näe siellä ketään. Tyhjä ja pimeä tie jatkui jatkumista yksin yksinäisyydessään. Valo vilkkuu yhä puhelimen näytöllä, mutta en käännä katsettani siihen kuitenkaan. Kuulen auton äänen, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin valomerkki kännykästäni. Huokaisen toistamiseen. Katselen yhä tielle ja näen parkissa mustan ajoneuvon. Ikkuna aukenee ja tatuoitu käsi näkyy jälleen. Muukalainen oli palannut.  Mietin lähikuukausia ja sitä kuinka nopeasti aika on vierähtänyt eteenpäin. Vasta äsken oli kiimainen ja kuuma kesä ja tämä likka kulki minihame päällä korkkareissa katuja kesäyön hämärinä pikkutunteina. Yhtäkkinen syksyn tulo, vesisateet ja pimenevät illat saivat minut jonkinlaiseen syysmasennuksen partaalle. M