Naamioitu Rakkaus

Naamioitu Rakkaus

Herätessäni käänsin kylkeä, jotta voisin tuntea tuoksusi lähtösi jälkeen. Tyhjä paikka hehkui lämmöstäsi yhä. 

Sivelin sitä hellästi sillä pelkäsin sen haihtuvan olemattomiin. 

Tulit viime yönä luokseni, niin kuin vuosia sitten lupasit. 

Näin sinut viimeeksi liian kauan sitten. Vielä tänäkään päivänä en ole päässyt unohtamaan kosketustasi, suudelmia joita tarjosit pitkin kaulaani. En huulenheittoa vahvasta aamukahvista, en mitään mistä saatoimme yhdessä unelmoida. 

Olit kuitenkin jonkun toisen omistama, tiesin aina etten voinut saada sinua kokonaan itselleni. Pelkkiä yhteisiä palapelimme palasia, joita kasasin ne kerrat mieleeni. 

Huuma, vastaisin jos pitäisi kuvailla tilannetta yhdellä sanalla. Kaipuu, sanoisin jos pitäisi puhua siitä mitä kokee juuri tällä hetkellä. 

Suudelma, joka vakuutti minut. 

Muistan  kuinka kävelin hotellihuoneeseen parhaimmat päällä. Sanoit tunnistavasi minut korkojen kopinasta, joka kantautui käytävältä. 

Aamulla, mikään ei ollut enää niin kuin ennen. Tarinamme katkesi, siihen kohtaan kuin saduissa missä prinsessa saattaa elämänsä prinssin uudelle matkalle. 

Aamulla, kääntäessä kylkeä. Näin vain tyhjän kohdan vieressäni. Lämpö oli yhtä kaukana kuin sinäkin, poissa pelistä. 

Silloin kun ajattelin sinua, ajattelin meistä lämpöisiä ajatuksia. Elit sillä aikaa jossain muualla täydellistä elämää. Jonkun toisen kanssa, jonkun toisen omistamana. Sanoit ne kolme kaunista sanaa joka ainainen aamu muulle kuin minulle. 

Rahanippu tyynyllä.

Kolmen sanan viha.

Olinko sinulle vain kasa viisikymppisiä? 

Mitä oikein ajattelit? 

Siinä maatessani sängyssä, tunsin kuinka kolkoksi kaikki olikin yhdessä yössä muuttunut. 

Meissä ei ollutkaan enää mitään muuta yhteistä kuin päinvastaiset ennakkoluulot siitä miten tarinamme loppuisi.

Kysymys kuuluukin, miten itse sain otteen irtoamaan? 

En nyt enkä välttämättä huomennakaan.

 

Yhdestä asiasta kuitenkin olen varma. 

Rakkauteni sinuun ei ollut ostettavissa.

Kääntäessäni kylkeä, kaipasin lämpöäsi. 

Kuitenkin jokin minussa oli  sinä aamuna muuttunut. 

En ollut enää se sama nainen, joka jäi  kerta kerran odottamaan. 

Käännyin takaisin lähtöpisteeseen.

Pystyin kapinoimaan  vastaan ajatusta sinusta, olin valmis teroittamaan korkoni uudestaan mutta en enää meitä varten.