Siirry pääsisältöön
Hetken kimallus


Sulkiessa silmäni, muistin vielä kosketuksesi. Kuinka kiedot minut lämpimään syleilyysi, kuinka pyysin ettet koskaan katoaisi. 
Sait minut syttymään, uskaltamaan sekä kokemaan. Olin kai liian hauras, kunnes uskalsin vihdoin kääntää kirjassani kokonaisen sivun...

Meistä tulikin paperin pala, vihkon sivu. Siellä olimme vain me, kaksin. Kertomassa omaa kokonaista tarinaamme siitä illasta aina siihen kesäiseen aamuun kunnes joku puhalsi kynttilämme sammuksiin. 

Hiljaisuus, joka välillämme vallitsee on saanut uuden muodin. Tarinassamme on nyt vieraita kohtia, tuntemattomia katseita. 

Kävellessäni mukulakivityksellä, juostessani kaatosateessa, kiroten kuinka korko katkesi sekä liukastuessani jäiseen asfalttiin päätin yksiselitteisesti yhden asian. 
Kuullessani monia helvetin valituksia siitä, miten ja miksi  juuri valitsin sinut omakseni. 
Ulkopuolisen panettelua, vastasin. 

Kunnes aamuauringon noustessa, ymmärsin. Olin sinulle juuri sitä tyhjyyttä, pelkkää ilmaa. Olin kai osa kertosäettä, jota päätit työstää hetkellisesti. 

Avatessani silmäni huomasin kyyneleet kasvoillani, mutta ne eivät olleet vettä surusta vaan voitosta. 
Suutelin sinua viimeisen kerran.
Katsoessani sinua viimeisen kerran.
Lukiessasi huuliltani viimeisen kerran näkemiin...

Voitin. Viimein uskalsin omasta tahdostani kääntyä, vaihtaa kadun toiselle puolelle ilman pelkoa. 

Sinä aamuna, pistin korot jalkoihin.
Tästä alkoi Korkojen Kapina, jonka pelisäännöt itse aioin päättää. 






Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korkojen Kapina vierailulla Puoli Seiskassa!

 Korkojen Kapina pääsi toteuttamaan UNELMANSA!  Puoli Seiskan kuuluisa pinkki sohva Toteutuuko mun pitkäaikainen unelma vihdoin ja viimein? Onko tämä oikeasti totta? Yhtenä toukokuun päivänä 2023 tapahtui yksi ikimuistoisin asia... "Minua jännitti tosi paljon kun kävelin Ylen tiloihin.  En voinut uskoa sitä todeksi"  Istahdin aulan sohvalle, josta minut tultiin hakemaan sovitusti. Lähdimme Tuulianna Tolan kanssa kiertämään studioita. Pääsin näkemään miltä uutisstudio, aamutvstudio ja ohjaamo näyttivät. Kurkistin myös maskihuoneeseen jossa tapasin tuttuja kasvoja! Parhain juttu koko kierroksessa oli kuitenkin itse Puoli Seiska ohjelmasta tuttua tutumpi pinkki sohva johon vierailijalla oli kunnia istahtaa haastattelun ajaksi.  Ohjelman juontajat ja työryhmä saivat vierailijan   eli minut viihtymään kaikin tavoin. Kahvia, keskusteluja sekä pientä "haastattelupätkää" oli tiedossa pian.  Ihanan Tuulianna Tolan kanssa juteltiin minun kirjastani joka ilmestyi heinäkuussa 2
Lähetä kommentti
Lue lisää

Miksi kielletty himottaa eniten?

Aina ja Ikuisesti- Päähenkilön ruutuvihosta  Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi? Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä?   Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana.  Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta.  Pohdin.  Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?
1 kommentti
Lue lisää

Syntinen Askel 3/5

  Puhelin värähtää.  Käännän katseeni yöpöydälleni ja näen tuon tatuoidun muukalaisen nimen ruudulla. Yksi uusi viesti.  Huokaisen syvään. Kehoni nauttii syvästä pelosta, jännityksen tunteesta. Minä hieman tärisin.  Menen seisomaan ikkunan luokse. Katson kadulle verhojen välistä, mutta en näe siellä ketään. Tyhjä ja pimeä tie jatkui jatkumista yksin yksinäisyydessään. Valo vilkkuu yhä puhelimen näytöllä, mutta en käännä katsettani siihen kuitenkaan. Kuulen auton äänen, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin valomerkki kännykästäni. Huokaisen toistamiseen. Katselen yhä tielle ja näen parkissa mustan ajoneuvon. Ikkuna aukenee ja tatuoitu käsi näkyy jälleen. Muukalainen oli palannut.  Mietin lähikuukausia ja sitä kuinka nopeasti aika on vierähtänyt eteenpäin. Vasta äsken oli kiimainen ja kuuma kesä ja tämä likka kulki minihame päällä korkkareissa katuja kesäyön hämärinä pikkutunteina. Yhtäkkinen syksyn tulo, vesisateet ja pimenevät illat saivat minut jonkinlaiseen syysmasennuksen partaalle. M
Lähetä kommentti
Lue lisää